keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Lääkkeiden kanssa vai ilman?

Nyt kun oon ollu ilman lääkkeitä jo pian kolme kuukautta, oon huomannu tosi isoja muutoksia. Ensinnäkin mun paino lähti lähes samantien putoamaan, ja tähän mennessä oon tiputtanu seitsemän kiloa ihan vaan pelkästään sillä että jätin lääkkeet pois. Uskon että jos nyt yrittäisin laihduttaa, niin onnistuis se huomattavasti helpommin kun ennen, sillä vihdoin mun aineenvaihdunta toimii normaalisti.
   Lääkkeitä syödessäni olin lähes tunteeton. Pystyin ottaan kaiken vastaan vakavalla naamalla, eikä mikään tuntunut miltään. Tottakai tunsin jotain, kaikki tuntee! Mutta nyt olen ihan erilainen, osaan jopa itkeä ja nauraa. Itkin ja nauroin mä ennenkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin nyt. Tiedän, että osittain tämä johtuu myös hormoneista, mutta silti ei tätä kaikkea voi niidenkään syyksi laittaa.
  Mun jaksaminen on ihan samaa luokkaa nyt kuin lääkkeidenkin kanssa. Mä herään aamulla ysin aikaan, otan päikkärit joskus iltapäivällä ja meen illalla ajoissa nukkumaan, ihan samanlailla kun lääkkeidenkin kanssa. Ainoa ero minkä huomaan, on, että saan nukuttua yöt kunnolla ja heräämättä. Ennen otin illalla nukahtamislääkkeen, nukahdin siitä parin tunnin päästä, ja heräsin viimeistään kello kahdelta yöllä hirveään nälkään. Kävin usein syömässä yön aikana ja uni oli tosi katkonaista. En levännyt oikeastaan koskaan.
  Joudun normaalisti syömään montaa eri lääkettä, ja kuulostaa ainakin mun korvaan tosi oudolta, mutta esimerkiks mulla aloitettiin ekan lääkkeen jälkeen seuraava siks että se eka lääke toi niin kamalia sivuoireita ja seuraava lääke taas helpottamaan edellisen lääkkeen oireita. Eli mikä loppupeleissä auttaa mihinkin? Onko ne vaan kumoamassa toistensa haittavaikutuksia eikä yksikään niistä auta mua millään tavalla. Koska joudun syömään niin montaa lääkettä, ei kukaan tiedä mitä mun maksalle tapahtuu tai ylipäänsä, miltä mun sisuskalut näyttää 40 vuoden päästä, jos jatkan näiden syömistä?
  Jos mä saisin itse päättää ja mulla olis siihen mahdollisuus, niin mä olisin koko loppuelämän ilman lääkkeitä. Se vaan vaatis sitä, että mun ei tarvis ajaa autolla, saisin tehdä esimerkiksi kuuden tunnin työpäivää, ja pitää siinä välissä päikkäritauon. Kuulostaa lähes mahdottomalta. Mutta mä yritän kovasti tehdä töitä sen eteen, että vielä joskus se olisi mahdollista.Yksin kotona ollessa kerkeää ajatteleen kaikkea kamalaa, mutta mä en halua että mun elämä on lyhyempi sen takia, että valtiolla ei ole varaa kustantaa mulle lyhyempää työpäivää, jotta voisin olla ilman lääkkeitä. Kaikesta tästä huolimatta, mun olo on nyt parempi kun moneen vuoteen!

5 kommenttia:

  1. Onpa hurjaa! Onko neuvolassa/lääkärissä puhuttu mitään, vaikuttaako sairautesi raskauteen jotenkin? Tsemppiä hurjasti!
    oma blogini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa ei vaikuta millään tavalla sikiöön, ja koska lääkkeet purettiin rauhassa ja ajoissa ennen raskautta, niin mitään vaaraa ei ole ollut. Sairaus voi olla perinnöllinen, mutta geeniperimän selvitys voidaan tehdä vasta paljon myöhemmin. Minun vointi on onneksi ollut todella hyvä koko raskauden ajan, eikä sairaudesta ole tietoakaan! -Sanni

      Poista
    2. Periaatteessa ei vaikuta millään tavalla sikiöön, ja koska lääkkeet purettiin rauhassa ja ajoissa ennen raskautta, niin mitään vaaraa ei ole ollut. Sairaus voi olla perinnöllinen, mutta geeniperimän selvitys voidaan tehdä vasta paljon myöhemmin. Minun vointi on onneksi ollut todella hyvä koko raskauden ajan, eikä sairaudesta ole tietoakaan! -Sanni

      Poista