maanantai 21. marraskuuta 2016

Väsyttää

Sateista viikon alkua!

Mä oon nyt maannut viikon sängyn pohjalla, jostain tuntemattomasta syystä. Toki viikonloppuna oltiin häissä, ja muutenkin liikuttiin hieman kotoa, mutta aina kun olen ollut kotona, niin sänky on kutsunut. Viikko sitten ajattelin sen johtuvan tuosta ihanan sateisesta ja synkästä kelistä, mutta en jaksa uskoa että se niin kovasti vaikuttaisi.
  Lisärautaa olen syönyt nyt jo melko pitkään, että en usko sen alhaisesta hemoglobiinistakaan johtuvan. Loppuviikosta mulle pamahti sitten pikku flunssa. Eräs yö heräsin siihen, että en pysty nielemään. Luojan kiitos mulle tehoaa Bafucin -imeskelytabletit, joita raskaanakin saa syödä. Kurkku oli siis aivan älyttömän kipeä ja seuraavana päivänä alkoi sitten räkäkin valua. Jes kivaa, häät tiedossa ja mun nenä oli aivan punainen ja rikki. No lauantaiksi nuha ja kurkkukipu oli jo helpottanut aika reippaasti, ja jaksoin istuskella häissä kohtuu hyvin. Tosin vähänväliä täytyi käydä jalottelemassa, pitkään istuminen ei enää näköjään sovi tälle ruholle.


  Nyt flunssa on jo oikeastaan tipotiessään, ja mun väsymys jatkuu silti! Olen koittanut pohtia mistä se johtuu, mutten ole keksinyt vielä ratkaisua. Syitä voi olla monia, ja olen kyllä kuullut, että muillakin viimeisillä viikoilla tulee totaalinen väsymys, mutta silti ihmetyttää. Mitä jos tällainen samanlainen väsymys iskee sitten kun vauva on syntynyt. Mitä ihmettä mä sitten teen? Toki pieni vauva ei paljoa vaadi, ja sille on varmasti ihan okei jos vaan maataan sängyssä koko päivä, mutta kestänkö mä itse sitä? Tunnenko itseni huonoksi äidiksi, jos vain väsähdän? Niin ei tietenkään pidä olla, ei väsymys tee huonoa äitiä, mutta silti se mietityttää. 
  Kuvailisin tän hetken olotilaa samaksi, mitä se oli sillon kun sairastuin, enkä ollut vielä saanut diagnoosia. Herään aamulla, käyn Helmin kanssa ulkona, syön aamiaisen ja menen sänkyyn. Tänäänkin menin takaisin nukkumaan kymmeneltä ja heräsin kahdeltatoista. Kävin Helmin kanssa taas pihalla, ja menin takaisin sänkyyn ja torkuin puoli tuntia. Nyt iltapäivästä olen hieman pirteämpi, ja jaksoin jopa laittaa pyykkiä koneeseen ja tyhjentää tiskikoneen. Viime viikolla asetin itselleni päivittäisiä tavoitteita, koska pikkuhiljaa on pakko laittaa koti kuntoon vauvaa varten, ja itseasiassa täällä alkaa kaikki olla jo valmista. Yhtenä päivänä otin tavoitteeksi vauvan villavaatteiden pesu, toisena päivänä pinnasängyn petaaminen ja koitin keksiä mahdollisimman pieniä ja yksinkertaisia juttuja. Tiedän, että jos asetan suuret tavoitteet, en varmasti saa mitään aikaiseksi. 

Onko joku muu väsähtänyt viimeisten raskausviikkojen aikana, onko mitään mikä auttaisi, että jaksaisi edes jotain tehdä? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti