torstai 24. marraskuuta 2016

Vauva sittenkin jo 2016?

Tänään alkoi jo raskausviikko 35. Kuusi viikkoa laskettuun aikaan. Kaikki alkaa olla valmiina vauvaa varten, mutta silti mietityttää, että jotain oleellista varmasti puuttuu.
   Eilen oli taas TAYS:issa kontrollikäynti, jota odotin kauhulla. Näkisin taas kuinka paljon vauva on kasvanut, kun viimeksi mentiin jo hieman yläkäyrällä. Alkuun olin käyrillä n. 20 minuuttia ja juttelin ihanan hoitajan kanssa, hän katsoi sokerinseurantalomakkeeni ja oli sitä mieltä, että arvot ovat ihanteelliset, ja käski jatkaa samaan malliin. Se oli helpottavaa kuulla, koska väkisinkin alkaa stressaamaan syömisestä jos verensokeri heittelee kovasti.
  Hoitajan käynnin jälkeen pääsin lääkärille, joka ultrasi ja masussa kaikki oli hyvin, paitsi että vauvan keskivartalomitta oli hieman suuri verrattuna muihin mittoihin, ja se on usein vaarana raskausdiabeteksen aikana. Vauvan painoksi arvioitiin tällä kertaa 2850 grammaa. Paino menee reilusti yläkäyrällä, ja vauva on isokokoinen. Kaksi viikkoa sitten painoksi saatiin 2263 grammaa, eli paino oli noussut melkein 600 grammaa. Tuntuu pelottavalta, että toiset synnyttää täysiaikaisina saman painoisia vauvoja, mikä meidän Late on viikolla 33+6.


  Sain uuden ajan kahden viikon päähän, ja silloin puhutaan enemmän synnytyksestä. Lääkäri varovasti jo puhui, että voi hyvinkin olla, että vauva syntyy vielä tämän vuoden puolella, ja missään nimessä yliaikaiseksi tätä ei päästetä. Eli viimeistään 5.1. meillä on vauva! Leikkauskin voi olla mahdollinen, ja siitä puhutaan seuraavalla kerralla enemmän, kun nähdään onko vauva jatkanut hurjaa kasvuaan.
  Käynnin jälkeen laitoin Teemulle viestin, ja kerroin mitä olin lääkärin kanssa jutellut. Teemu kyseli mun fiiliksiä, eikä mulla oikein ollut mitään ajatusta koko asiasta. Vaikka olin haaveillut ihan spontaanisti käynnistyvästä alatiesynnytyksestä, ja mun haaveeni oli ehkä kokonaan haudattu, päällimmäisenä ajatuksena oli vaan, että saadaan vauva ehjänä ja terveenä tähän maailmaan, tuli se sitten miten tahansa.
  Tällähetkellä fiilikset on hyvin odottavat, koska mitään muutakaan tässä ei enää voi. Mun on vaan oltava tarkkana mitä suuhuni laitan, ja seurattava sokereita tarkasti. Enää niin vähän aikaa tätä raskautta jäljellä, että aion nauttia kasvavasta mahastani täysillä ja antaa aikaa itselleni, sekä kerätä voimia tulevaa synnytystä ja vauva-arkea varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti