torstai 16. maaliskuuta 2017

Koirakaveri

Olen varmasti joskus maininnut, että meillä asustaa yksi karvainen kaveri nimeltä Helmi. Helmi on siis 2,5 vuotias kääpiövillakoira, joka on erittäin leikkisä ja innokas, monella tapaa hyvin pentumainen.

Jännitin raskausaikana kovasti sitä, kuinka Helmi suhtautuu vauvaan. Pelkäsin, että tuleeko Helmistä kovin mustasukkainen, sillä se on alusta asti ollut minun silmäteräni, ja saanut kaiken huomioni.

Ensimmäiset päivät kotona oli jännittäviä niin minulle kuin Helmillekin. Se yritti kokoajan haistella Viljamia ja tutki kovasti mikä ihme me tuotiin kotio! Yritettiin antaa sille oma rauha, että saa ihan omaan tahtiin tutkia uutta asukasta. Helmi ei osannut alkuun yhtään varoa vauvaa ja pari kertaa oli lähellä että Helmi olisi hypännyt vauvan päälle sohvalla. 


Pikkuhiljaa Helmi kuitenkin alkoi tottua siihen, että meillä asustaa nyt myös vauva, ja siitä tuli maailman suojelevin koira. Aina jos Viljami makaa lattialla, on Helmi vieressä vahtimassa ja jos sängystä kuuluu itkua juoksee se heti ensimmäisenä katsomaan mikä on hätänä.

Vaunulenkkejä jännitin myös paljon, sillä Helmi ei ollut se joka sipsuttaa nätisti vieressä, vaan useimmiten säntäili sinne tänne. Meidän onneksemme Helmi on oppinut kulkemaan vaunujen kanssa todella hyvin. Muutenkin Helmi on rauhoittunut todella paljon vauvan myötä ja tuntuu että siitä on kasvanut aikuinen. Monet ovatkin sanoneet, että se on ihan kuin uusi koira ja pelkästään hyvällä tavalla.

Uskon ja toivon, että tulevaisuudessa Helmistä ja Viljamista tulee ihan parhaat kaverukset. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti