sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Laihasta läskiksi

Tajusin tänään yhden asian, joka teki mut todella onnelliseksi! Seisoin lenkin jälkeen peilin edessä, samanlailla kun joka ikinen päivä, mutta tänään mä en puristellut mun löllömahaa joka raskaudesta jäi, vaan mä ihailin sitä kuinka kapea vyötärö mulla on, mä ihailin sitä kuinka mun peppu on pyöreä ja näytin hyvältä. 

Mun suhde omaan kroppaan ja liikuntaan on ollut joskus todella sairas. Voin todella huonosti henkisesti, olin huonossa parisuhteessa ja purin sen kaiken liikuntaan. Kun en kokenut olevani hyväksytty, sain liikunnasta nautintoa. Olin hyvä edes jossain, kun jaksoin hölkätä 15km ja ottaa vielä kilometrin spurtin jonka jälkeen oksensin. Silloin koin onnistuvani. Vein itseni äärirajoille ja silloin tunsin olevani hyvä! Peilistä katsoi kuitenkin läski 40kg painava tyttö. En syönyt, ja jos söinkin niin kävin oksentamassa sen pois etten vaan lihoisi.


Erosin ja muutin yksin asumaan, aloin voida paremmin. Vaihdettiin lääkitystä, nukuin kotona kokoajan. En todellakaan liikkunut, syödä kuitenkin jaksoin. Painoa alkoi kertymään pikkuhiljaa kun aloin taas syömään, mutta sen lisäksi kroppani keräsi valtavat määrät nestettä. Olin aivan turvonnut, peilistä katsoi vieraat kasvot. Mihin oli kadonnut ne korkeat poskipäät ja sirot kasvot. Sormukset ei mahtunut sormiin ja kengänkoko kasvoi. Näytin hirveältä!


Koska olin niin masentunut kaikesta tapahtuneesta, en jaksanut liikkua ja söin miten sattuu. Alkoholikin maistui. Tapasin Teemun ja pian ymmärsin että hän hyväksyy mut juuri sellaisena kuin olen. Se oli seurannut kuitenkin mun elämää jo kymmenen vuotta sivusta ja silti se halusi olla mun kanssa, vaikka olin omasta mielestäni paljon kauniimpi ennen.


Koitin monta kertaa laihduttaa ja muuttaa elämäntapojani, mutta paino ei liikahtanutkaan. Juuri ennen raskautta olin isoimmillani, painoin 85kg. Kun sain lopettaa lääkkeet raskaaksi tultuani, paino putosi heti seitsemän kiloa. Turvotus katosi, ja muistan Isäni sanoneen, että Sanni tuli takaisin. Olin niin erinäköinen turvonneilla kasvoilla. Raskausajan elin terveellisemmin, sillä minulla oli raskausdiabetes, joten jouduin mittaamaan verensokereitani useasti. Paino nousi maltillisesti, ja viimeinen vaakalukema ennen synnytystä oli 90kg. Viikko synnytyksen jälkeen paino oli pudonnut 10kg ja nyt 12 viikkoa synnytyksestä peilistä katsoo 75kg painoinen, kropastaan ylpeä nainen! En tietenkään koe, että olisin täysin tyytyväinen kroppaani, ei kai kukaan ikinä ole. Minulla ei ole enää mitään hävettävää, ja voin kantaa ylpeänä tämän vartalon. Tämä kroppa on käynyt nyt kaikki äärilaidat läpi ja pikkuhiljaa alan löytää sen kultaisen keskitien.


Pitkästä aikaa mun on hyvä olla tässä vartalossa, ja olen löytänyt liikunnan ihan uudella terveellä tavalla!

10 kommenttia:

  1. Mahtavaa :) hieno juttu että löytyy tyytyväisyys ja armollisuus itseä kohtaan ja elämästä nauttiminen. Parasta on kun on itse iloinen ja onnellinen. :)

    VastaaPoista
  2. Ootko kuinka pitkä? 😅

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa lukea tällaista tekstiä!

    VastaaPoista
  4. Olet selvästi hyväksynyt menneet ja itsesi kun kerrot asiasta avoimesti! Hienoa että olet löytämässä terveellisen keskitien liikunnasta ja syömisestä ja osaat nauttia niistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin! On niin paljon helpompi hengittää kun osaa taas nauttia liikunnasta :)

      Poista