torstai 13. huhtikuuta 2017

Kun äiti suklaata söi

Viime sunnuntaina odoteltiin kovasti virpojia käymään, mutta ovikello ei soinut kertaakaan, enkä näin ollen päässyt jakamaan hankkimiamme suklaita pienille virpojille. Asiaan varmasti vaikuttanee se, että asumme kerrostalossa jonka alaovi on lukossa, mutta odotin edes tämän talon lapsia virpomaan.

Illalla katselin sitä suklaa kasaa jonka Teemu oli edellispäivänä virpojia varten tuonut, ja nappasin yhden suklaapatukan sen enempää ajattelematta. Pian oli kädessä jo toinen patukka ja niin mua vietiin. Viljamin syntymän jälkeen olen syönyt vain hyvin pieniä määriä suklaata, sillä Viljamin vatsa ei sitä oikein kestä. Ajattelin, että jos taas syön vain vähän, niin Viljamille ei tule mitään oireita. No, patukat maistui ja tehtiin vielä illalla suklaa-banaaneja uunissa...


Illalla Viljamilla ei ollut vielä mitään oireita, hän meni hyvin nukkumaan, mutta jossain vaiheessa yöllä hän heräsi ja huusi. Huusi niin kovaa ja kipristeli mahansa kanssa. Häntä sattui ihan toden teolla vatsaan. Miten olin niin tyhmä ja menin syömään suklaata, nyt meidän pieni kärsi minun takiani. Tunsin niin suurta syyllisyyttä, ja miksen olisi tuntenut. Aiheutin meidän pienelle pojalle todella tuskaisen olon. Eikai sellaista kukaan hyvä ja lapsestaan välittävä äiti tee. Valvoin sen yön Viljamin kanssa ja koitin helpottaa hänen oloa hieronnalla ja erilaisilla asennoilla. Aina hetkeksi sain hänet nukahtamaan, mutta taas herättiin itkemään. Itkettiin molemmat. Mua suututti niin paljon, miten olin niin tyhmä ja itsekuriton.

Seuraavana päivänä Viljamin olo oli jo parempi, mutta silti hän huusi välillä kipujansa. Unet oli päivälläkin lyhyitä, joten illemmalla oltiin molemmat jo tosi väsyneitä, eikä nukkumaan menosta tahtonut tulla mitään. Yö sujui hyvin ja seuraavana päivänä Viljami nukkui todella paljon, se oli hyvä, sillä ainakaan häntä ei sattunut!

Olen huomannut muutaman muunkin ruoan aiheuttavan hänelle vatsavaivoja, kuten ruisleipä, maito ja valkosipuli. Niitä olenkin onnistunut hyvin välttämään, mutta suklaata on välillä todella vaikea vastustaa. Tämä kuitenkin oli sen verran raju kokemus, että tästä lähin on hyvin helppo pysyä erossa noista ruuista.


2 kommenttia:

  1. Voi että! Tuollainen tilanne on varmasti aivan kauhea.. Sitä syyttää itseään pienistäkin jutuista jos niistä on harmia lapsille. <3 <3 <3

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä todella kamala tilanne. Mutta näistä otetaan opiksi, ettei jatkossa tee samoja virheitä :)

    VastaaPoista