tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kun lapsi putosi sängystä

Viljami meni eilen illalla jo todella aikaisin nukkumaan, joten tiesin hänen heräävän tänä aamuna normaalia aikaisemmin. Itse valvoin hieman pidempään, ja tiesin jo illalla että olisin aamulla väsynyt. Teen usein niin, että jos Viljami herää aikaisemmin, torkun vielä itse hetken ja annan Viljamin pyöriä meidän sängyssä ja leikkiä leluilla. Teen sen usein siinä toivossa, että Viljamikin vielä jatkaisi unia. Kuten aiemmin olen kertonut, Viljami on lähtenyt nyt liikkeelle, eikä pysy oikeastaan hetkeäkään paikallaan. Olisihan mun pitänyt se jo tajuta, että tottakai hän siellä sängyssäkin liikkuu. Voitte siis jo arvata mitä tänä aamuna tapahtui. Viljami putosi sängystä. 


Olin onnistunut torkahtamaan hetkeksi ja havahduin siihen, kun kuulin Viljamin itkevän. Onneksi meidän sängyssä on paljon koristetyynyjä, jotka heitämme aina lattialle illalla, niin Viljami putosi niiden päälle, kopautti vain päänsä seinään. Säikähdin tottakai kun tajusin hänen olevan lattialla. Kerkesin jo nähdä päässäni kauhukuvan verisestä huutavasta lapsesta. Onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä, ja Viljami alkoi naureskella samantien minulle kun nappasin hänet syliini. Pyysin miljoona kertaa anteeksi, että nukahdin. Millainen äiti vain nukkuu ja jättää lapsen valvomatta. Lupasin, etten enää ikinä torkahda hänen ollessa hereillä. 

Punnitsin monta kertaa päässäni julkaisenko tällaista tekstiä, mutta tämähän on vain elämää ja kaikki äidit tekevät joskus virheitä, eikö? 

4 kommenttia:

  1. Älä huoli. Meillä poika oli jotain yli puolen vuoden kun pinnasänky oli sivuvaununa meijän sängyssä ilman sitä toista laitaa. Laitettiin miehen kans lakanoit meijän sänkyyn, poika pinniksessä ja vedettiin sänkyä vähän irti pinniksestä et saatiin lakana laitettua. Joku aivopieru tuli eikä tajuttu et siinä sekunnissahan poju pyörähti mahalleen siitä välistä lattialle. Oli saanu pään pidettyä ylhäällä ja vammat jäi henkiseks. Ja toisen kerran joskus alta vuoden ikäisenä kävi samoin kuin teillä, äiti nukahti ja hän päätti karata vierestä eikä mitään pehmikettä kyllä lattilla vastassa ollut.. onneks ei käyny pahemmin pientä kuhmua lukuunottamatta. :/ Näitä sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tekin selvisitte ilman mitään vakavempia vammoja. Eiköhän näitä satu jokaiselle joskus! :)

      Poista
  2. Jep, tuttu juttu! Kamala on se tunne ja itsesyytökset alkuun, mutta noi pikkuiset on sellaisia kumiukkoja, että onneksi harvoin sattuu pahemmin. Sitten kun alkaa nousuharjoitukset sun muut, niin niitä kopsahduksia tulee enemmän ja tulee vähän rennommaksikin niiden kanssa. Ei sitä lasta voi valitettavasti tyynyillä pehmustaa, vaikka välillä mieli tekisikin. :D

    VastaaPoista