sunnuntai 13. elokuuta 2017

Eroon tissistä

Mä oon imettänyt nyt 7,5kk. Se on paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Tai eihän mulla ollut mitään toiveita imetyksen suhteen, sujuu jos sujuu. Kukaan ei voi ymmärtää ennen kuin kokee imetyksen itse, että mitä se on. Se on niin paljon enemmän kuin pelkkää ravintoa lapselle. Se on sun ja sun lapsen oma pieni hetki, pieni hetki sen kaiken kiireen ja melun keskellä. Se on kipua, verta, kyyneliä, naurua, iloa, onnistumista. Se on kaikkea näitä ja siihen liittyy niin suuria tunteita. Siis pelkkään imetykseen! Mulla imetys ei oo koskaan ollut mitenkään erityisen kivuliasta, ennen kuin nyt. Viljamilla on kaksi terävää hammasta suussa, ja mä vuodan jatkuvasti verta. Edelliset haavat ei kerkeä mennä umpeen, kun jo on seuraavat haavat auki. 

Mä oon tän seitsemän ja puolen kuukauden aikana nukkunut tasan yhden yön putkeen. Viljami siis on nukkunut yhden yön heräämättä koko tänä aikana. Muuten me herätään öisin 2-20 kertaa syömään. Se on mulle ihan fine, koska mä en juurikaan noista heräämisistä mitään muista. Laitan tissin suuhun, ja jatketaan unia suunnilleen samantien. Mutta voitte varmasti kuvitella, että joskus väsyttää, kun ei saa nukuttua kunnolla. Juuri kun oot pääsemässä uneen, niin vierestä alkaa kuulua hamuamisen ääniä. Mä en muutenkaan nuku koskaan syvää unta, me narkoleptikot ei siihen pystytä, ja muutenkin mun yöt on sairastumisen jälkeen ollut aina tosi katkonaisia kaikkine painajaisineen, mutta kyllä mä uskon että mä vähän paremmin pystyisin nukkumaan jos ei tarvitsisi herätä imettämään.


Tämän ei ole tarkoitus olla mikään valitusvirsi. Mulla on vaan ensimmäisen kerran koko tänä aikana käynyt mielessä, että lopettaisin imetyksen, ihan vaan siksi että saisin nukkua yhden kokonaisen yön. Olen saanut viettää vapaapäiviä Viljamista, jos näin voi sanoa. Olen saanut olla ihan kokonaisia päiviä ilman imetystä, mutta silloinkin mun on tarvinnut pumpata maitoa pitkin päivää. Olen niin kiitollinen, että Viljamin isovanhemmat ovat ottaneet häntä hoitoon ja olen saanut jotain muuta ajateltavaa välillä. Tiedän ettei tämä ole ikuista, ja nyt nautin jokaisesta imetyshetkestä mun pienen vauvani kanssa, se on kerran vaan näin pieni ja kiinni mussa. Rakastan jokaista katsetta ja hymyä minkä mun pieni tissiposki antaa, mutta silti, oottehan äidit mun kanssa samaa mieltä siitä, että on tämä välillä vaan raskasta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti