tiistai 19. syyskuuta 2017

Yhdeksän kuukautta

Tänään pyörähti Viljamilla yhdeksän kuukautta täyteen! Kulunut kuukausi toi tullessaan taas paljon uusia taitoja. Viljami osaa kävellä jo todella hienosti tukea vasten. Taaperokärryllä mennään kovaa vauhtia ja sohvaa pitkin lähes juostaan. Pikkuhiljaa muutamia askeleita ilman tukea on puoliksi vahingossa tullut, joten en usko että siihenkään menee enää montaa kuukautta kun hän osaa kävellä ilman tukea. Vauhtia piisaa ja välillä sitä toivoisi, että Viljami pysyisi edes viisi sekuntia paikoillaan. Joka paikkaan on kiivettävä ja sydän syrjällään saa pelätä koska sattuu. Kokoajan täytyy leikkiä ja touhuta eikä saa edes ruokaa laittaa ilman että samalla täytyy hauskuuttaa häntä. Viljami on myös kova pussaamaan ja halaamaan. Hän tulee suu auki suukottamaan ja halaamaan aina leikin lomassa, äidin sydän sulaa joka kerta! 


Perhepedissä nukumme edelleen ja yöllä syödään kaksi-kaksikymmentä kertaa, mutta se ei juurikaan minun unenlaatuun vaikuta, joten en ole jaksanut edes miettiä omaan sänkyyn siirtämistä tai yömaidosta vieroitusta. Imetän siis edelleen, ja päivässä menee keskimäärin viisi ateriaa kiinteitä joista osa sormiruokaillen. Puurot kuitenkin syötän lusikalla ja välillä etenkin reissussa ruoka on helpompi tarjota soseen muodossa. Hampaita on yhteensä kolme, kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä, joka puhkesi pari viikkoa sitten. Päikkäreitä nukutaan kahdet päivässä, toiset yleensä rattaissa hieman pidemmät ja illemmalla vielä lyhyet. 

Kaikinpuolin Viljami on edelleen todella tyytyväinen ja iloinen lapsi. Naureskelee jatkuvasti eikä turhia kitise. Meidän päivät on oikein lystikkäitä ja nauraa räkätämme välillä toisillemme niin että naapuritkin kuulee. Vuoden ikä lähestyy uhkaavasti, ja niin hullua ajatella että meidän seuraava neuvolamme on vasta joulukuussa 1v neuvola!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti