tiistai 16. tammikuuta 2018

Lapsiluku - nytkö se on täysi?

Ennen Viljamin syntymää olimme Teemun kanssa yhtä mieltä siitä, että haluaisimme enemmän kuin yhden lapsen ja mahdollisimman pienellä ikäerolla. Meillä molemmilla on sisaruksia, joten tiedämme millaista on elää sisarusten kanssa. Olemme myös miettineet jos Viljami jäisikin meidän ainoaksi lapseksi, vauvavuosi on jo ohitettu, eli pahin on mahdollisesti takana päin ja elämä helpottuu jatkuvasti uutta oppivan taaperon kanssa.


Juuri tällä hetkellä meistä tuntuu siltä, että ainakaan tähän asuntoon emme uutta vauvaa halua. Meiltä loppuu täällä tila kesken. Mutta jos vain saamme asuntoasiat järjestykseen, niin sitten uusi vauva on tervetullut, jos vain sellainen meille suodaan. Tottakai ainakin minä olen miettinyt monesti päässäni, että kun olemme päässeet Viljamin kanssa näin helpolla, ja hän on pysynyt terveenä, voiko seuraava lapsi enää olla näin helppo ja terve?

Loppupeleissä kun olen nähnyt kuinka Viljami tykkää leikkiä muiden lasten kanssa, olisihan se ihanaa jos kotona olisi pikkusisko tai -veli, josta olisi sitten isompana enemmänkin seuraa. Aika näyttää koska sen aika on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti