keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Annetaanhan lasten olla lapsia

Viljami on nyt hieman reilu kaksi vuotias. Huomaan vaativani häneltä jo todella paljon asioita. Pitäisi osata syödä itse, pukea, siivota lelut, riisua vaatteet, käydä potalla ja mitä kaikkea vielä lisäksi. Vaikka hän on niin pieni vielä! Miksi ihmeessä me vaaditaan lapsilta niin paljon jo näin pienenä. He ehtivät kyllä oppimaan nämä kaikki asiat ajan kanssa pikkuhiljaa. Tottakai helpottaa paljon elämää kun lapsi osaa tehdä asioita itsenäisesti, mutta kaiken oppimisen pitäisi minun mielestäni tulla sitä kautta, että lapsi oma-aloitteisesti harjoittelee näitä, eikä niin että vanhempana yritän jatkuvasti opettamalla opettaa. Tottakai näytän esimerkkiä ja kannustan, mutta ei niin, että sävy on vaativa. Ei lapsen tarvitse osata 2-vuotiaana laskea, lukea, laulaa kymmentä eri laulua, pukea itsenäisesti ja olla täysin ilman vaippoja. Kyllä se oppii ne asiat sitten kun sen aika on. Tiedän että on paljon poikkeuksia, toiset on todella taitavia jo pienenä, toiset oppii hitaampaa. Kouluaikana lähes kaikki on  samalla viivalla. Kaikki osaavat pukea, riisua, laskea ja lukea; sitten kun sen aika oikeasti on! 


Nyt aion keskittyä entistä enemmän siihen, että Viljami saa oikeasti olla pieni ja avuton. Hän on kyllä oikeasti todella omatoiminen, hän osaa siivota lelut, harjoittelee pukemista, riisuu sujuvasti, kerää lelut, auttaa kotitöissä. Mutta en aio enää vaatia häneltä niin paljoa, ennemminkin kannustan uusiin juttuihin. 


lauantai 12. tammikuuta 2019

Viljamin päiväkodin aloitus

Kuten aiemmin täällä kerroin, meidän oli tarkoitus laittaa Viljami päiväkotiin nyt alkuvuodesta ja saimmekin hänelle päiväkotipaikan. Olin kuitenkin juuri hetkeä aiemmin saanut tiedon raskaudesta, joten teimme päätöksen ettei Viljamin ole nyt järkeä aloittaa päiväkotia. En näe mitään järkeä siinä että olen itse kotona ja Viljami olisi päivät hoidossa. Toki jotain osa-aikaista hoitoa olisi voinut miettiä, mutta meillä on Pirkkalassa niin hyvin tarjolla kerhotoimintaa, että laitoimme sinne hakemuksen.


Ajatuksena on että Viljami olisi kerhossa kaksi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Tämä on varmasti nyt hyvä vaihtoehto jos vain meille sieltä paikka löytyy. Viljami pääsee vähän leikkimään muiden lasten kanssa ja minä saan tehdä omia juttujani sen hetken. Tarjolla oli myös kolme kertaa viikossa kolme tuntia, mutta reissaamme sen verran usein Turkuun, että ajattelin olevan helpompi sumplia aina reissut kun kerho on vain kaksi kertaa viikossa. Innolla odotan että Viljami pääsisi aloittamaan kerhon, tiedän jo nyt että hän nauttisi siitä kovasti. Hän ei ujostele ihmisiä ja jää aina innolla leikkimään muiden kanssa, joten uskoisin kerhon aloituksen sujuvan melko helposti. Toki eihän sitä koskaan tiedä jos se onkin täysi katastrofi, mutta ainakin olen positiivisella mielellä toistaiseksi!

maanantai 7. tammikuuta 2019

Ensimmäinen raskauskolmannes

Nyt kun ensimmäinen raskauskolmannes on takana, ja päähän on pikkuhiljaa alkanut muodostua ajatus siitä, että meille ihan oikeasti tulee vauva, ja että se vauva kasvaa tällä hetkellä minun vatsassa katsotaan vähän millainen tämä ensimmäinen raskauskolmannes on oikein ollut.

Aika pian plussattuani olin todella väsynyt. Meni muutama viikko kun en päivisin saanut mitään aikaiseksi. Makasin lattialla leikkimässä Viljamin kanssa ja nukuin aina kun oli mahdollista. Tässä vaiheessa salasimme vielä raskauden kaikilta ja kukaan ei oikeastaan ihmetellyt väsymystäni. Sehän on mulle ihan normaalia elämää, mutta silti tuo väsymys oli ihan omaa luokkaansa. Noihin aikoihin koin hieman etovaa oloa, eikä ruoka tahtonut maistua. Ainoa mikä upposi oli raikkaat hedelmät ja mehukeitot. Lämmintä ruokaa ei tehnyt mieli ollenkaan. Oksentanut en kuitenkaan kertaakaan, toisin kuin Viljamista. Hänestä oksensin aina autossa ja välillä muutenkin pitkin päivää. 


Mun kasvot räjähti taas ihan totaalisesti, samoin Viljamin aikana. Kasvot on täynnä kipeitä näppylöitä ja näihinhän ei tietenkään auta oikein mikään. Nyt pikkuhiljaa mun iho on alkanut rauhoittua, toivon että se ei tästä nyt enää mene pahemmaksi. Muuten tämä alkuraskaus on ollut todella oireeton. Pientä vihlomista ja nipistelyä vatsassa, ei sen kummempaa. Olenkin vähän kauhuissani, että kuinka vaikea loppuraskaudesta tulee jos nyt pääsen näin helpolla. Mielummin ottaisin ne vaivat tähän alkuun, kuin sitten kesähelteille ison mahan kanssa. 

Kaiken kaikkiaan alkuraskaus on mennyt helposti ja ilman suurempia vaivoja. Vatsa ei vielä juurikaan ole pyöristynyt, mulla on tota ylimääräistä sen verran omasta takaa, että hetki varmasti taas odotellaan ennen kuin raskaus alkaa näkyä ulospäin (muutenkin kun siis räjähtäneen ihon takia). Nyt on käynnissä raskausviikko 15 ja huomenna tiedossa olisi sokerirasituskoe, kun Viljamista mulle napsahti raskausajan diabetes silloin puolivälin tienoilla. 

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Kiitos 2018, olit upea!

Vuoden 2018 viimeisiä hetkiä eletään, joten on aika muistella mitä tämä vuosi piti sisällään. Vuosi piti sisällään niin paljon ihania juttuja, että vaikea edes muistaa mitä kaikkea sitä on tapahtunut. Siksipä on kiva koota ne kaikki tähän yhteen postaukseen. Kirjoittelin vuoden alussa haaveita ja odotuksia tälle vuodelle, katsotaan postauksen lopussa kuinka niiden kävi. 

Alkuvuosi kului aika rauhallisissa merkeissä. Vietettiin aikaa perheen kanssa upeasta talvesta nauttien, käytiin kavereiden kanssa leikkimässä ja vietettiin Perheblogien kehittämispäivää Hyvinkäällä Hotel Sveitsissä. Otettiin myös irtiotto arjesta ja käytiin Hotelli Peurungassa koko perheen kesken. 

Keväällä käytiin mun äidin, siskojen sekä siskontyttöni kanssa keväisessä Tallinnassa päiväristeilyllä. Tutustuttiin myös upouuteen Kauppakeskus Ratinaan, jossa onkin tullut vierailtua kevään jälkeen useasti! Myös Lapsimessut oli yksi kevään kohokohta, sinne on päästävä ensi vuonnakin. Käynnissä oli myös meidän asunnon remonttiprojekti. Ehdimme myös avaamaan kisakauden toukokuussa. 


Kesällä nautittiin lämpimästä ilmasta ja ulkoiltiin päivittäin. Vietettiin myös pientä kesälomaa pohjanmaalla ja päästiin vihdoin juhannuksen tienoilla muuttamaan uuteen ihanaan kotiin. Vietettiin myös päivä Ähtärin eläinpuistossa. Ehdittiin käydä myös veneilemässä ja vietettiin tietysti paljon aikaa Turussa mun vanhempien luona. Muumimaailma oli myös yksi varmasti mieleenpainuvimmista päivistä, siellä on aina niin kiva käydä. Kesällä löysin vihdoin elämääni kivoja uusia juttuja, ja uskalsin vihdoin alkaa valokuvaamaan enemmän ja jopa tienaamaan sillä. Vietin myös ensimmäisen yön erossa Viljamista. 

Syksyllä koettiin taas meidän harrastuksen jokkiksen parissa suuria pettymyksiä, ja sillon päätettiin että nyt saa riittää se laji. Tosin se päätös ei taida sittenkään pitää.. Jouduttiin myös tekemään meidän perheessä yksi vaikeimmista päätöksistä ikinä, kun rakas Kami-koira jouduttiin lopettamaan. Ikävä on kova. <3 Kävin syksyllä myös ripsikoulutuksen, ja olenkin tehnyt ahkerasti ripsiä tässä kotoilun lomassa. Haaveiltiin myös kovasti uudesta vauvasta ja loppusyksystä meidän odotus ja haaveilu vihdoin päättyi, kun tein positiivisen raskaustestin. 


Alkutalvi oli raskauden takia melko raskas, olin todella väsynyt. Se näkyi myös täällä blogissa. Ne hetket kun Viljami oli nukkumassa, nukuin. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin istahtanut tietokoneen pariin. Kävin myös kivassa blogi-illassa Herkku ja Lahja Murenassa Salossa. Meidän liki kahden vuoden imetystaival tuli myös päätökseen, ja sen myötä täällä on alettu vihdoin nukkua! Viljami on useampana yönä nukkunut kokonaiset yhdeksän tuntia omassa sängyssä, aika luksusta! Sitten vietettiinkin jo Viljamin synttäreitä ja parin viikon päästä joulua ja päästiin vihdoin kertomaan meidän raskaudesta kaikille, kun ensimmäiset 12 viikkoa oli takanapäin. 


Sitten kurkataan vielä kuinka ne mun tälle vuodelle asettamat haaveet ja odotukset kävi toteen:

Oma koti. Olisi mahtavaa, jos tänä vuonna pääsisimme vihdoin muuttamaan omaan kotiin, ja vuokralla asuminen saisi jäädä. 
 - Sanotaanko näin, että tämä toteutui tavallaan. Oikeastaan tämän paremmin meillä ei voisi nyt asuntoasiat olla.

Säästäminen. Jotta oma koti olisi mahdollinen, täytyy säästää rahaa. Myös häät ovat toiveissa lähivuosina, joten niitä varten täytyy myös säästää. Tällä hetkellä säästäminen on hyvin maltillista, mutta pienikin säästö on kannattavaa.
 - Tänä vuonna on yritetty kyllä kovasti säästää, mutta kesän remonttiprojekti vei ison siivun niistä säästöistä. Toivottavasti ensi vuonna säästäminen onnistuu paremmin. 


Hyvinvointi. Koska sairastan Narkolepsia-Katapleksiaa, jonka tärkein hoito on terveellinen ruokavalio, liikunta ja riittävä uni, täytyy minun taas alkaa kiinnittämään enemmän huomiota näihin seikkoihin. Huomaan selkeästi voivani paljon paremmin, kun nämä kolme osa-aluetta on kunnossa ja balanssissa.
 - Hyvinvointiin panostin aivan liian vähän, voin välillä jopa todella huonosti sen takia. Lupaan, että ensi vuosi on taas parempi sen suhteen. 

Parisuhteen hoitaminen. Meidän parisuhde on Viljamin koti, siispä tänä vuonna toivon, että minä ja Teemu saisimme viettää aikaa myös kahdestaan ja hoitaa sitä parisuhdetta. Ja itse asiassa ainakin tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä, sillä parin viikon päästä pääsemme kahdestaan kylpylään ja toukokuussa pääsemme kahdestaan Cheekin keikalle. 
 - Vietimme useamman kerran aikaa kahdestaan, mielestäni aivan riittävästi. 

Enemmän aikaa harrastuksille.  Tällä hetkellä minun tärkein harrastus on tämä bloggaaminen, ja olisi mahtavaa päästä esimerkiksi valokuvauskurssille, joka tukisi tätä minun harrastusta. Kesällä meidän yhteinen harrastus Jokkis vie paljon aikaa, ja salaa odotan jo innolla viikonloppuja koko perheen kesken rakkaan harrastuksen parissa.
 - Sain kyllä järjestettyä harrastuksille riittävästi aikaa, jopa niin paljon että niistä tuli minulle työ. Toisaalta blogi on jäänyt vähemmälle, kun on ollut paljon muita kivoja juttuja tämän lisäksi.

Riittävästi lepoa ja omaa aikaa. Jotta jaksaa touhuta kotona, on saatava välillä hengähtää ilman lasta, ilman miestä, ihan yksistään. Kauppareissu yksin saattaa riittää siihen, että taas jaksaa arjen pyöritystä. 
 - Olen ehtinyt levätä ja viettänyt aikaa yksin, se on kyllä tehnyt hyvää!


Selvät tulevaisuuden suunnitelmat. Toivottavasti tänä vuonna löytäisin itselleni sopivan työn, ja ammatin johon haluan kouluttautua. Vaihtoehtoja on miljoona, kun vain keksisin mitä haluaisin oikeasti lähteä opiskelemaan.
 - Toistaiseksi tämän suhteen näyttää todella hyvältä. Olen niin innoissani ripsitouhuista, ja haluaisin vaan kokoajan tehdä ja oppia lisää. Haaveilen laajentavani palveluita pikkuhiljaa ja sitten kun tämä seuraava lapsi on tarpeeksi iso ja on aika palata töihin, toivon että voisin työllistää itseni kauneudenhoidon parissa. En kuitenkaan sulje täysin valokuvaustakaan pois, tuntuu vain että sille ei ole niin paljon tällä hetkellä kysyntää kuin ripsille ja kauneudenhoitopalveluille. 

Sellainen oli meidän vuosi 2018, niin paljon ihania juttuja, vähän myös ikävempiä asioita, mutta kokonaisuudessaan aika huikea vuosi. <3  





keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Meille tulee vauva!

Tänä jouluna paljastettiin meidän läheisille salaisuus, jota ollaan jo hetki kannettu sisällämme. Heinäkuussa meidän perhe kasvaa yhdellä pienellä paljon toivotulla vauvalla. <3 Kävimme ennen joulua nt-ultrassa ja vauvalla oli kaikki hyvin! Ensimmäinen raskauskolmannes on takana, ja nyt voidaan keskittyä vaan olemaan ja nauttimaan raskaudesta, enää ei tarvitse salailla mitään. Olemme niin onnellisia ja kiitollisia tästä pienestä ihmeestä ja toki tuosta isommastakin, joka jo kovasti silittelee masua ja haluaa katsella vauvan kuvaa. <3


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

2-vuotias

Tasan kaksi vuotta sitten tähän aikaan meidän maailma oli mullistunut. Meidän sylissä tuhisi pienen pieni vauva, Viljami. 

Kaksi vuotta on mennyt äärettömän nopeasti. Muistan meidän ensihetket yhdessä sairaalassa vielä kristallin kirkkaasti. Ne pienet sormet ja tuhiseva nenä. En unohda niitä koskaan. Nyt tuosta pienestä vauvasta on kasvanut reipas ja omatoiminen taapero. Hän on oppinut kahdessa vuodessa niin paljon asioita. Ensin liikkumaan omatoimisesti ja nyt pikkuhiljaa puhumaan itse. 

Käytiin tänään neuvolassa, jossa Viljami leikki itsekseen leluilla ja esitteli niitä neuvolatädille, hän myös jutteli paljon ja reippaasti kävi mitattavana ja punnittavana. Pituutta nyt kaksivuotiaana on 82,3cm ja painoa 11kg. Viljami on kasvanut hyvin tasaisesti. Pituus on mennyt jo pidemmän aikaa -2 käyrällä, mutta siitä ei sen suurempaa haloota ole nostettu, kun olemme Teemun kanssa myös molemmat lyhyitä. Neuvolakorttiin kirjoitettiin: Reipas, touhukas poika. Kasvaa tasaisesti. Ruokavalio iänmukainen. Kehitys hyvää, puhuu lausein. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä tällä kertaa. 


Viljami on äärettömän nauravainen, reipas ja vilkas. Hän ei malta pysyä paikallaan ja tykkää leikkiä erilaisia leikkejä. Hän on lähes aina hymyissäsuin ja hauskuuttaa ihmisiä. Juttelee jo paljon, muutamia kolmen sanan lauseitakin on tullut. Joka päivä enemmän ja enemmän ymmärrämme toisiamme. Olemme äärettömän ylpeitä siitä mitä meidän pojasta on tähän päivään mennessä kasvanut. Hän omaa jo jonkin asteiset käytöstavat, tervehtii ja kiittää kun siihen on aihetta. Vieraita ihmisiä kohtaan tietysti välillä ollaan vähän varuillaan, mutta näen sen vain hyvänä asiana. Tuttuja ihmisiä sen sijaan halitaan aina kun nähdään. Viljamilla on myös todella kova luotto hänelle läheisiin ihmisiin. Hän ei pelkää hypätä sohvalta, sillä tietää että joku ottaa varmasti kiinni. 

Onnea meidän rakas iso-pieni kaksivuotias. <3

maanantai 17. joulukuuta 2018

Lahjaideoita 2-vuotiaalle

Jos jollakin on vielä joululahjoja ostamatta, ja lahjalistalla on jotain kaksi vuotiaalle tytölle tai pojalle, niin tässä muutama idea, mitkä ainakin meillä olisi hittejä!

* Lego Duplot
* Brio, Biltema tai Ikea junaradan osia
* Pikkuautot
* Kurkistuskirjat ja satukirjat
* Vaatteet
* Smartmax magneettirakennus-sarja
* Palapelit
* Astiasto
* Tarvikkeita leikkikeittiöön
* Yöpuku


Tällaisia on ainakin meidän 2-vuotiaan toivelistalla. Osa näistä toteutuikin jo viikonloppuna, kun juhlimme Viljamin syntymäpäiviä. Viljamin lempihahmoja tällä hetkellä on Muumit, Pipsa Possu ja Ryhmä Hau, eli varmasti mikä tahansa näihin liittyvä juttu olisi myös todellinen hitti. Toivottavasti tästä oli apua, jos on vielä lahja jollekin pienelle ostamatta!