torstai 24. elokuuta 2017

Kiire töihin

Havahduin muutama viikko sitten siihen, että mun äitiysloma loppuu lokakuussa. En ollut aikaisemmin osannut ajatella kuinka äkkiä tämä aika oikein kuluu, ja että Viljami on jo niin iso. Sinänsä tämä ei vaikuta muhun millään tavalla, sillä aion olla vielä kotona ainakin siihen asti että Viljami täyttää vuoden, mahdollisesti vielä pidempäänkin. Haluan olla kotona niin pitkään kuin mahdollista, ja taloudellisestihan se on lähes ihan kenelle vaan mahdollista. Kuka vaan pystyy elämään tiukalla budjetilla, etenkin jos mies käy ihan normaalisti töissä. 

Nykyään tuntuu, että lapset halutaan laittaa yhä aikaisemmin hoitoon, että äidit pääsee töihin. Tietyissä ammateissa se on ihan ymmärrettävää, ja yrittäjät nyt on ihan oma lukunsa. Minun ymmärrykseeni ei mene se, että halutaan elää hienoa elämää, ostaa kalliita vaatteita, mutta ei välttämättä nähdä oman lapsen ensimmäisiä askelia! Tuntuu todella hurjalta ajatukselta, että joku muu olisi näkemässä Viljamin ensimmäiset askeleet tai kuulemassa ensimmäiset sanat. Tai joku muu kasvattaisi minun lastani enemmän kuin minä itse.


Tottakai jokainen toimii parhaaksi näkemällään tavalla, enkä tuomitse kenenkään valintoja. Jokainen tietää varmasti mikä on itselle parhaaksi. Mä näen parhaaksi olla kotona niin pitkään kuin pystyn. Mulla ei myöskään ole koulupaikkaa tai työtä mihin palata, joten senkään puolesta ei ole mikään hoppu laittaa Viljamia hoitoon. Totta on varmasti se, että päiväkoti antaa myös paljon, sillä sosiaalisia taitoja ei voi kotona äidin kanssa oppia, mutta en itsekään ole ollut hoidossa kuin ihan pienen hetken, ja mielestäni minulla on ihan hyvät sosiaaliset taidot ja kavereitakin riitti. Toivoisin myös, että kun Viljami todennäköisesti joskus menee hoitoon, hän saisi olla kesät kotona minun ja Teemun lomien ajan. Minusta on ollut niin hieno nähdä kuinka siskontyttöni on saanut nyt kaksi kesää viettää kotona ja molempien isovanhempien luona, ja saanut varmasti unohtumattomia kokemuksia. Haluaisin Viljamille samanlaisia kesiä; paljon aikaa perheen kanssa.

2 kommenttia:

  1. Voi apua miten naivia tekstiä. Juuri tällaisen totaalisen kypsymättömyyden, näköalattomuuden ja elämänkokemuksen puuttumisen vuoksi toivoisi, että kukaan alle 25v. ei edes harkitsisi lasten hommaamista. Kannattaisi ensin ottaa itse kunnolla selvää maailmasta ennen kuin alkaa väsäämään tänne keskenkasvuisena seuraavaa sukupolvea. Saisi lapsikin vahvemmat eväät tulevaan kun vanhemmilla olisi hiukan enemmän jo tietoa, taitoa ja elämän realiteetit hallussa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä asiallisesta palautteesta ja "aikuisen" näkökulmasta.

      Poista