lauantai 14. lokakuuta 2017

Ensiaskeleita

Niin se vain vihdoin tapahtui, Viljami oppi kävelemään. Tuen kanssahan hän on kävellyt jo lähes pari kuukautta, mutta nyt hän lähti ilman tukea kävelemään. Kolme viikkoa sitten perjantaina, kun olin jumpassa ja kotiin tullessani Teemu kysyi, että mikä lasketaan ensiaskeleiksi? Vastasin, että no varmaan kun hän lähtee yksin ilman avustusta kävelemään. Ja sen hän oli silloin tehnyt. Mä olen 24/7 kiinni Viljamissa, ja kun viikossa yhden tunnin olen pois, niin tottakai hän silloin lähtee kävelemään. Siitä lähtien hän on enemmän ja vähemmän liikkunut kävellen. Edelleen konttaaminen on se nopein tyyli liikkua, mutta jos hän hetkeksi rauhoittuu ja malttaa keskittyä, niin kävellen pääsee pitkiä matkoja.

ensiaskeleet

Sisimmässäni tiesin, että Viljami tulee kävelemään ennen kuin täyttää vuoden, sillä hän nousi suhteellisen aikaisin pystyyn, ja taaperokärryn kanssa kävely sujui alusta asti hienosti. En silti odottanut sen tapahtuvan näin äkkiä. Mun pienestä vauvasta kasvoi yhtäkkiä iso poika. Sydän syrjällään saa jatkuvasti olla, kun kokoajan kaatuu vaan korkeammalta ja pää kolahtaa maahan kovempaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti