tiistai 27. helmikuuta 2018

Kuvia teinivuosilta

Eksyin eräs ilta puhelinta selatessa IRC-Galleriaan. Myös minä olen ollut IRC-Galleriassa, ja itseasiassa sitä ennen ii2-kuvapalvelussa, jossa muuten Teemun kanssa tutustuttiin! Vaikken pidä itseäni minään ikäloppuna, niin kyllä mua silti vähän huvittaa nämä seuraavat kuvat. Kuinka sitä onkaan muuttunut noista ajoista! Nämä kaikki kuvat on muistaakseni vuosilta 2011-2013, eli olin noin 14-17-vuotias.

Tässä ensimmäisessä kuvassa olen Italiassa lentopalloleirillä ja kuvan on muistaakseni ottanut siskoni. Ihan kiva kuva ja nätit maisemat. Vaatetuskin ihan ulkomaan lomalle sopiva, kourassa tietysti reissusta ostettu "Louis Vuitton". Suu kiinni poseeraus ei oo koskaan sopinut mulle, ei sitten tippaakaan. Hymyilen aina kuvissa hammashymyä jos haluan sen näyttävän edes vähän aidommalta.


Seuraavassa kuvassa mulla on tosi cool itse leikelty paita, jonka tein kirpparilta löytyneestä t-paidasta. Tykkäsin kovasti tuunata mun vaatteita, ja jonkin verran yritin jotain ommellakin. En kyllä muista että olisin kovin montaa kertaa kehdannut toi paita päällä ainakaan suomessa ihmisten ilmoilla liikkua.


En tainnut vielä mainita, että mun hovikuvaajana toimi tietysti pikkusisko, koska mitä se ei mun eteen olisi silloin tehnyt. Jos hän ei suostunut, niin sitten oli suostuttava väkisin koska niskassa oli huutava teinihirviö. Tässä kuvassa taitaa olla päällä äidin kaapista pöllitty paita. Käytettiin melko samankokoisia vaatteita, joten niin äidin kuin pikkusiskonkin vaatekaappi tuli tutuksi. Kuvaus taustaksi  on vedetty kivasti verho, onhan se paremman näköinen kuin terassin ovi. Poseerauksen tarkoitus on ilmeisesti ollut esitellä mun niin nättejä solisluita (hyi).


Tää on mun mielestä jopa ihan kiva kuva! Vähän väkinäinen ilme toki on, mutta kai se kuului tuohon aikaan. Selkeästi tässä vaiheessa oli katsottu huippumalli haussa, koska asentohan on ihan suoraan kopioitu joltain mallilta.


Oi, tuo paita oli mun ihan lemppari. Muistan sitä ostaessani, että luulin sen olleen alennuksessa, mutta se olikin vahingossa väärässä rekissä kaupassa ja jouduin maksamaan täyden hinnan: 19,95e. Se vähän kirpaisi kassalla, mutta en uskaltanut sanoa että luulin sen olleen alennuksessa. No, oli se  kuitenkin niin kiva ettei myöhemmin enää tuntunut missään. Housut oli pikkusiskon kaapista. Tämä taisi olla ihan perinteinen asukuva silloista blogia varten. Luonnon valosta ei tuolloin ollut mitään käsitystä.


Tässä ollaankin lähdössä johonkin keikalle äidin ja pikkusiskon kanssa. Asuna tyylikäs rento valkoinen kauluspaita ja siniset farkut - toimii aina! Käsilaukkuna aika magee leopardikuosinen clutch. Halusin tottakai näyttää vanhemmalta kuin mitä olin, ja noh, en nyt tiedä kuinka hyvin onnistuin. Mun tukka näyttää ihan kivalta, punertava latva joka myöhemmin muuttui lähes oranssiksi.


Tässä ollaan selkeästi kylille lähdössä, kun on laukut ja kaikki. Olen aina ollut tarkka värien kanssa, mutta ehkä tässä meni jo vähän yli. Nuo farkut voisin edelleenkin pukea päälle, mutta kaksi toppia päällekkäin, se ei nappaa. Tosin kaksi toppia ei ollut vielä edes paha, muistan kun joillain oli viisi eriväristä toppia päällekkän! Jalassa söpöt Paul Frankin espadrillokset, jotka ostettiin laivalta.


Mitäs tykkäsitte? Osalle nämä oli varmasti ihan tuttuja kuvia, ja osa tietää miltä näytin teininä, mutta varmasti siellä on sellaisiakin joille nämä oli ihan uusia. Mä en näistä kuvista oo niin järkyttynyt kun voisi olla, eikä nämä varmasti ole niitä pahimpia. Ne pahimmat on onneksi poistettu jo aikoja sitten. Näissä kuvissa on mun mielestä ihan nätti tyttö, mutta luojan kiitos noista ajoista on vähän kasvettu ja oma tyyli on pikkuhiljaa löytynyt, näissä kuvissa se näyttää olevan vielä kovasti hukassa. 

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Laatuaikaa perheen kesken

Olen tainnutkin mainita, että Teemu on tehnyt viime aikoina tavallista enemmän töitä ja sen lisäksi viettänyt paljon aikaa tallissa meidän harrastuksen parissa. Eilen suunnitelmissa oli lähteä jäälle ajamaan, mutta kovasta pakkasesta johtuen päätimme skipata sen ja keksiä jotain muuta tekemistä koko perheen kesken. Olin aiemmin viikolla nähnyt ilmoituksen, että kirjastossa esiintyisi Mimi ja Kuku, joten päätimme suunnata sinne ennen Viljamin päikkäreitä. Paikalla olikin todella paljon väkeä, ja Viljami oli alkuun ihmeissään ihmispaljoudesta. Saavuimme sen verran myöhään paikalle, että saimme paikat takarivistä ja jouduimme pitämään Viljamia sylissä, jotta hän näki jotain. Hetken Viljami jaksoikin ihmetellä ja naureskella, mutta aika pian hän halusi päästä lattialle ja sen jälkeen juoksenneltiinkin ympäriinsä muiden lasten kanssa. Konsertin jälkeen uni maistui ja Viljami veti pitkät päikkärit.

Päikkäreiden jälkeen oli vuorossa päivän toinen aktiviteetti, joka oli Ikurin jääveistospolku. Teemun äiti oli aiemmin viikolla käynyt katsomassa sitä, joten päätimme myös käydä katsomassa mistä on oikein kyse. Veistospolku sijaitsee siis Tampereella Ikurin Virelässä, ja sitä on ollut toteuttamassa kahdeksan jääveistäjää. Polulla on yhdistetty jääveistoksia, lunta, luontoa, ääntä ja valaistuksia. En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten olin innoissani kun pääsimme paikan päälle. Polku oli rakennettu metsään, ja sen alku- sekä loppupäässä oli portaat, joten jätimme rattaat polun alkuun. Polulla soi kaunista musiikkia ja puita sekä veistoksia oli valaistu. Kuvat puhukoon puolestaan!











Meillä oli aivan ihana päivä yhdessä, on kiva välillä keksiä vähän spesiaalimpaa ohjelmaa. Ja arvatkaapa mitä, kummatkin meidän aktiviteeteista oli ilmaisia! Eli pienelläkään budjetilla ei tarvitse jäädä kotio neljän seinän sisälle.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Auringosta energiaa

Monessa paikassa tällä viikolla on saatu nauttia aivan mahtavista säistä ja upeasta auringon paisteesta, niin myös täällä meillä. Me ollaankin otettu siitä kaikki irti ja tehty joka päivä lenkki auringon paisteessa ja ulkoiltu muutenkin mahdollisimman paljon, sillä niin se vain on, että auringosta saa energiaa. 


Aina syksyn pimeyden tullen kaikki ihmiset vaipuvat masennukseen ja ovat uupuneita, musta tuntuu että mulla se korostuu vielä potenssiin sata, mutta myös päinvastoin; ihmiset ilahtuvat auringosta, ja musta tuntuu että mä saan siitä oikein jonkun energiabuustin aina. Mä olen itse ihan oikeasti todennut, että auringolla on todella iso merkitys mun jaksamisen kanssa. Olenkin vitsaillut, että Kela saisi maksaa mulle kerran vuodessa viikon auringossa, niin jaksaa taas kummasti arkea, heh. 

Onko teillä nautittu auringosta tällä viikolla? Samaistutteko mun ajatuksiin auringon tuomasta energiasta? 

tiistai 20. helmikuuta 2018

Tekemistä Tampereella: Työväenmuseo Werstas

Oltiin viime viikolla ystäväni ja hänen lapsensa kanssa kaupungilla kahvilla, ja kaipasimme jotain tekemistä. Silmiimme osui kyltti, että aivan vieressä on Työväenmuseo Werstas ja se oli vieläpä ilmainen! Päätimme suunnata rattaamme sinne, ja katsoa mitä saisimme siitä irti. Työväenmuseo Werstas sijaitsee Finlaysonin entisellä puuvillatehtaalla, ja se on Suomen suurin maksuton museo.

Kouluaikana en juurikaan ollut kiinnostunut historiasta, se oli jopa yksi inhokkiaineistani. Vasta lukion jälkeen aloin hieman kiinnostumaan historiasta, ja etenkin suomen historia oli se joka minua kiinnosti. Museossa pääsimme tutustumaan tavallisen kansan ja suomalaisen elämänmenon muutoksiin erilaisten vapauksien näkökulmasta. Werstaan päänäyttely kertoi työelämän muuttumisesta, työväen asumisesta ja kansalaisyhteiskunnan vaiheista 1900 luvulla. Eli pääsimme tutustumaan juuri siihen historiaan mikä minua kiinnostaa.







Viljamikin viihtyi hienosti koko kierroksen ajan rattaissa, kun kokoajan oli ympärillä nähtävää. Esillä oli todella paljon vanhoja esineitä, joita tutkiessa aikaa olisi saanut kulutettua enemmänkin. Vaikka olen näin nuori, löytyi näyttelystä myös etenkin mummolasta tuttuja esineitä. Vaikka näyttelyalue oli iso, ei silti missään vaiheessa tuntunut siltä, ettei jaksaisi kiertää loppuun asti. Kokoajan oli jotain mielenkiintoista katseltavaa. 

Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan, jos olette Tampereella tekemistä vailla.


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Välikausivaate pohdintaa

Meillä on pikkuhiljaa edessä välikausivarusteiden ostaminen, sillä viime syksynä ostettu välikausihaalari on Viljamille pieni. Olen nyt pari viikkoa pyörinyt ympäri nettiä ja koittanut etsiä vaihtoehtoja, sillä haalareita tuntuu olevan miljoona erilaista, erilaisilla ominaisuuksilla. Tällä hetkellä suosituimmat haalarit taitaa olla Name Itin Softshell-haalari ja Polarn O. Pyretin kuorihaalari. Olen näitä kahta itseasiassa punninnut jo hetken aikaa, mutten ole tullut mihinkään lopputulokseen, sillä vastaan tuli myös POMPdeLUXin aivan ihana softshell-haalari sekä Reimatec välikausihaalari, jonka ulkonäkö miellyttää minun silmää kovasti.

Viljami on melko lyhyt ikäisekseen, käyttää tällä hetkellä 74 ja 80cm vaatteita, osasta 86cm on sopivia. Hänellä on tällä hetkellä Name Itin toppahaalari koossa 80cm, ja se on aivan sopiva. Haalarin tulisi olla melko kapea, mutta puntit ja hihat ei saisi olla kovin pitkät. Olen pohtinut Name Itin Softshelliä ykkösvaihtoehtona, sillä siitä löytyy useampi kiva kuosi ja minusta itsestä softshell on materiaalina aivan loistava. Toisaalta houkuttaisi POpin kuorihaalari etenkin sillä irroitettavalla fleecevuorella, jolloin se menisi pitkälle alkutalvea. POMPdeLUXiin törmäsin Facebookin kirpparilla, ja siinä houkutti lähinnä ulkonäkö ja edullinen hinta.

Kuvat: täältätäältätäältätäältä ja täältä

Meiltä löytyy myös yhdet välikausihousut, jotka olemme saaneet siskoltani, joten joku takki olisi myös kiva hommata etenkin kevään lämpimiä kelejä varten, jolloin ulkoillessa voi napata takin pois jos tulee kuuma. Takiksi olen miettinyt jotain kuoritakkia, joko Polarn O. Pyretin kuoritakkia tai Reiman vastaavaa. Takin tulemme ainakin ostamaan käytettynä, mutta haalarista en ole vielä varma. Jos vastaan osuu käytettynä siisti yksilö, niin sitten ostamme senkin käytettynä. Siistimmäksi takiksi keväälle olen ajatellut ainakin jotain bomber-takkia, myös nahkarotsi olisi aika cool. Asusteita en ole vielä sen kummemmin miettinyt, sillä ennen haalaria en tietenkään voi mitään asusteita ostaa, jotta ne sitten mätsäävät keskenään!

Kengät onkin sitten se toinen mikä on aiheuttanut päänvaivaa. Olen ajatellut hommata Reimatec Patter-kengät, koska ne ovat vedenpitävät, tarrakiinnityksellä ja kivan näköiset vieläpä. Sen lisäksi meillä on Crocsin kumisaappaat vesikelille, mutta kuivan kelin kengät uupuvat täysin. Olen miettinyt jotain lenkkareita, ainakin Niken Tanjunit ovat keränneet kehuja lastenvaate-ryhmissä, joten ne on vahvasti nyt harkinnassa. Myös muutama muu Niken malli on meidän listalla.

Nyt saa kehua! Mikä haalari meidän sun mielestä kannattaisi ostaa, ja mitkä kengät ehdottomasti tarvitaan?


perjantai 16. helmikuuta 2018

Viikon loma siivouksesta (Freska alennuskoodi)

Yhteistyössä Freska ja Perheblogit.fi

Postauksen lopusta löytyy Freska alennuskoodi!

Kotisiivous - väsyneen äidin pelastus! Minulle tarjoutui jo toistamiseen mahdollisuus saada kotiimme siivooja Freskan kautta ja tottakai halusin käyttää tämän tilaisuuden hyväksi. Varasin siivousajan lauantai-päivälle, koska tarkoituksena oli lähteä kotoa pois siivouksen ajaksi, sillä utelias koira ja vilkas taapero eivät varmasti olisi kovin mukavia siivoojan jaloissa. Päästin siivoojan sisään ja lähdimme vanhempieni luokse viettämään päivää. 

Minulla on tapana siivota ainakin kahdesti viikossa. Molemmilla kerroilla pyyhin pölyt, imuroin, pesen lattiat ja vessan. Joka päivä pidän kuitenkin keittiön siistinä ja iltaisin katson että tavarat ovat paikoillaan. Tämän kotisiivouksen ansiosta minä sain käytännössä viikon olla siivoamatta. Ennen siivousta sain olla muutaman päivän siivoamatta, koska tiesin siivoojan tulevan, ja sen jälkeen koti oli puhdas monta päivää!


Siivousjälki oli tälläkin kerralla ihan loistavaa. Lakanat oli vaihdettu, likaiset lakanat löytyi pesukoneesta, ovenkahvat ja valokatkasijat kiilsi ja yksi mitä ihmettelin jo viimeksi: kuinka siivooja taikoo meidän valkoisesta keittiön tasosta niin valkoisen? Vaikka pidän itseäni siistinä ihmisenä ja pidän siivoamisesta, niin on kyllä luksusta tulla siistiin, puhtaaseen kotiin ja sujahtaa illalla puhtaisiin lakanoihin.

Nyt teilläkin on mahdollisuus saada siivooja kotiin hieman edullisemmin, sillä mulla on teille alekoodi! Koodilla OQVWKF saatte 25 euron alennuksen ensimmäisestä tilauksesta! Aika huikea tarjous mun mielestä! Nyt kipinkapin siis Freskan sivuille varaamaan siivousta! 

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Olen ollut yksinäinen

Näin ystävänpäivän kunniaksi aloin miettimään omia kaverisuhteitani. Ala-asteella mulla taisi olla parikin parasta ystävää, joiden kanssa vietin paljon aikaa. Pelasin lentopalloa, ja mulla oli monta joukkuekaveria. Ylä-asteella meillä oli isompi kaveriporukka, jonka kanssa hengattiin koulussa, muttei juurikaan vapaa-ajalla oltu yhdessä. Mulla oli paljon kavereita, muttei yhtään ystävää. Ylä-asteella mä sairastuin, ja kaverisuhteet alkoi kärsiä. Mulla oli kyllä poikaystävä jolle sain kertoa iloista ja suruista, mutta kyllä mä silti välillä kaipasin ystävää.

Lukio alkoi, mulla oli uus poikaystävä, ja lukiossa sain uusia kavereita. Tutustuin uusiin ihmisiin, ja taas mulla oli paljon kavereita, mutten vieläkään vapaa-ajalla viettänyt heidän kanssaan aikaa. Lentopallon pelaaminen loppui, joukkuekaverit jotka oli ollut mun elämässä parhaimmillaan yli kymmenen vuotta katosi kokonaan mun elämästä. Viimeinen tikki oli mun kolmas lukiovuosi jonka vietin käytännössä yksin kotona nukkumassa. Silloin olin yksinäinen. Asuin koulun vieressä, joten välillä istuin ikkunalaudalla katsomassa kun mun vanhat kaverit meni ulkona ja mietin vain, että olisipa voimia lähteä ulos ja olla kavereiden kanssa. 


Sitten erosin, muutin ja löysin Teemun. Teemu toi mun elämääni just sen mitä kaipasin. Sen kanssa en edes kaivannut mitään ystäviä, koska meillä oli yhdessä niin hauskaa, ja on edelleen. Teemun kautta olen tutustunut moneen ihanaan ihmiseen, ja joistain Teemun ystävistä on tullut myös mun ystäviä. Äitiys mullisti mun elämän tottakai muutenkin, mutta ilman Viljamia en olisi tutustunut moneen ihanaan naiseen. Voisin sanoa, että olen löytänyt vihdoin sellaisen ystävän, jota olen koko elämäni kaivannut. Vihdoin mulla on Teemun lisäksi joku muu, joka ymmärtää. Ja mikä parasta - hän on myös äiti, joten ymmärtää mua jopa paremmin joissain asioissa kuin Teemu. 

Välillä mietin, että missähän ne mun vanhat koulukaverit menee, mitähän niille kuuluu ja onko ne päässeet elämässä jo kovin pitkälle verrattuna muhun. Mä en ole vielä ehtinyt edes opiskella mitään ammattia, mutta toisaalta mä oon saanut paljon enemmän kuin moni muu - mun rakkaan pojan ja pienen perheen.

Hyvää ystävänpäivää just sulle! <3

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Reipin laskiainen - laskiaissunnuntain viettoa

Viime laskiaisena Viljami oli sen verran pieni, että emme sen kummemmin viettäneet laskiaista tai käyneet pulkkamäessä. Tänä vuonna silmiini osui ilmoitus, että täällä Pirkkalassa Reipin tilalla on laskiaisrieha, jonne me päätimme suunnata! Paikalla oli todella paljon väkeä, emme meinanneet saada edes autoa parkkiin. Ilma oli aivan täydellinen, viisi astetta pakkasta ja ilmassa oli pienen pientä lumisadetta. Olimme paikalla heti puoli yksitoista, kun tapahtuma alkoi. 

En ollut koskaan aiemmin käynyt Reipin tilalla, mutta Teemulle se oli hyvinkin tuttu paikka. Siellä on siis ainakin kesäisin kotieläinpiha ja pihakahvila sekä jonkinlainen museo Pirkkalan historiasta. Riehassa oli rekiajelua ja ponitalutusta. Maatiaispihan eläimet, eli aasit, lampaat, puput, kanat, kissat, puput sekä possu oli nähtävillä ja osaa pääsi jopa silittämään. Me emme osallistuneet rekiajeluun tai ponitalutukseen, ajattelimme että Viljami ei ehkä vielä saa siitä mitään irti. Hän kyllä nautti kovasti kun katselimme eläimiä, ainakin naurusta päätellen. Siellä täällä pääsi laskemaan pulkalla ja liukureilla, mäkiä oli vähän jokapuolella.












Tarjolla oli hernekeittoa, nuotiomakkaraa, laskiaispullia, kuumaa kaakaota ja muurinpohjalättyjä. Me nautimme kahvista ja pullista, jotka oli muuten super herkullisia! Kaikki tapahtuman tuotto ohjattiin maatiaispihan eläinten hyväksi, joten todella mielellään tuimme toimintaa. Aiomme ehdottomasti kesällä mennä katsomaan eläimiä, paikka vaikutti niin ihanalta!

perjantai 9. helmikuuta 2018

Kuinka meidän taapero nukkuu?

Olen päivitellyt tänne aina välillä meidän nukkumisjärjestelyistä, ja ajattelin pitkästä aikaa kertoa sen saralta vähän kuulumisia. Viimeksi marraskuussa pohdiskelin, että olisi aika jonkinlaisen unikoulun, koska aloin kaipaamaan omaa rauhaa nukkumiseen. Viljami on siis nukkunut alusta asti vieressämme, ja nukahtaa yöunille melkeimpä aina vain rinnalle. Voin ilolla todeta, että meidän tilanne on tällä hetkellä parempi kuin marraskuussa, ei toki vieläkään kokonaisia öitä nukuta putkeen omassa sängyssä, mutta pikkuhiljaa mennään kohti sitä.


Ensimmäisenä aloin tehdä niin, että kun Viljami oli nukahtamaisillaan, irroitin hänet rinnasta ja silitin vieressä uneen. Kun olin onnistuneesti saanut hänet muutamia kertoja nukutettua silittelemällä viereen, siirryttiin siihen, että kun hän oli nukahtamaisillaan, siirsin hänet omaan sänkyyn. Yritin mahdollisimman varovasti tehdä tämän, ja yleensä käärin hänet vilttiin jo nukutusvaiheessa, jotta käteni tai hänen sänkynsä ei tuntuisi kylmältä. Yleensä Viljami alkoi hieman itkeä siirtovaiheessa, mutta silittämällä ja hyssyttelemällä yleensä rauhoittui aika pian. Viljami nukkui yleensä pari tuntia omassa sängyssä, jonka jälkeen otin hänet viereen nukkumaan.

Tällä hetkellä tilanne on se, että iltaisin edelleen annan tissiä niin että hän makoilee vieressä, mutta hyvissä ajoin ennen kuin hän nukahtaa siirrän omaan sänkyyn ja silittelen uneen. Yleensä Viljami nukkuu kaksi-neljä tuntia omassa sängyssä, jonka jälkeen otan viereen, ja tämä järjestely on ollut oikein toimiva tähän asti. Luulen, että tämän suurempaa unikoulua meillä ei pidetä, ennenkuin Viljami siirtyy pois pinnasängystä, hänellä on oma huone tai minä lopetan imetyksen. 

Kuinka teillä nukutaan? 

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kun ei ole mitään mistä kirjoittaa niin kirjoitetaan siitä!

Niin, otsikko tämän tekstin aika hyvin jo tiivistääkin. Kun ei ole mitään aihetta mistä voisi kirjoittaa, niin kirjoitetaan sitten siitä! Mulle blogi on harrastus. Teen sitä vain silloin kun musta hyvältä tuntuu, ja kun mulla on siihen aikaa. Mä kirjoittelen näitä tekstejä yleensä silloin kun Viljami nukkuu päikkäreitä. Hänen hereillä ollessaan mulla ei ole mitään asiaa tietokoneelle, sillä Viljami vaatii jatkuvasti virikkeitä. Eli mulla on päivässä about kaksi tuntia aikaa olla tietokoneella. Jos mun täytyy siivota, niin se tapahtuu tuona aikana tai jos haluan nukkua päikkärit, teen sen silloin. Joskus haluan vain olla ja istuskella ihan rauhassa, ilman että tarvitsee tehdä mitään! Saatan kyllä viimeistellä ja julkaista tekstejä myöhemminkin, mutta pääasiassa tekstien pitää syntyä sillävälin kun Viljami nukkuu. Siksi mulla on yleensä luonnoksissa kasa ideoita, mutta jos mikään niistä ei nappaa, niin en voi väkisin tekstiä vääntää.


Nyt joku varmasti miettii, että miksi en kirjoittele iltaisin kun Viljami on mennyt nukkumaan. No, Viljami menee nukkumaan yleensä yhdeksän aikaan, ja niin menee meidän perheessä kaikki muutkin. Saatan olla vielä puhelimella illalla sängyssä, mutta tietokoneeseen en enää illalla koske. Viime viikolla olimme monta päivää mun vanhempien luona, ja silloin päikkäriaika meni siellä, yritin illalla olla tietokoneella, mutta eihän siitä mitään tule kun ympärillä on hälinää. Vaadin täysin oman rauhan ja hiljaisuuden, jotta saan jotain luotua. 

Tässä siis syy viime aikojen hiljaisuuteen. Instagramia olen kyllä yrittänyt päivitellä, vaikka blogi ei olekaan päivittynyt. Kyllä se inspiraatio sieltä vielä iskee, niinkuin on iskenyt tähänkin asti. Tämä on vain elämää ja välillä ei tapahdu mitään mistä voisi kirjoittaa. Mutta mä melkein voisin jo luvata, että kevään aikana tapahtuu jotain kivaa mistä riittää juttua tännekin. Tiedän, on inhottavaa kertoa vähän, muttei koko totuutta. Tämä asia kuitenkin varmistuu ihan lähiaikoina, en malta odottaa että pääsen kertomaan teille lisää!

Ps. Hääräsin pari iltaa tämän blogin ulkoasun kimpussa, kaipasin sen saralta jotain uudistusta. Mitä tykkätte? Jotain pieniä muutoksia on vielä tulossa, kunhan vaan saan aikaiseksi.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Laavuretki, joka ei mennyt ihan nappiin

Lähdettiin tänään Viljamin kanssa mun vanhempien luokse, ja tarkoituksena oli lähteä pienelle laavuretkelle äitini ja siskontyttöni Alisan kanssa. Pakattiin reppuun makkarat, vaahtokarkit sekä pillimehua ja lähdettiin ajamaan kohti laavua. Autolta laavulle menimme pienen matkan pulkalla, matkalta napattiin kyytiin puita, jotka olikin ihan lumisia. Laavulla huomasimme, että nuotiopaikan päällä on metri lunta, ja Alisa valitti kylmyyttä. Koitin kerätä laavun sisältä kuivia risuja ja puusilppua, jotta saisimme nuotion syttymään. Emme kerenneet edes sytyttää nuotiota, kun Alisa ilmoitti hänellä olevan vessahätä. No eipä auttanut kun kerätä tavarat reppuun ja suunnata kohti autoa. Viljami huusi pulkassa koko matkan autolle, ja jos pysähdyin hän kampesi pulkasta pois.





Varasuunnitelmamme oli, että menemme mummuni takkaan paistamaan makkaraa ja niinhän me sitten teimme. Iskä sytytti takkaan pienet tulet, jotta saimme makkarat paistettua. Olihan se elämys sekin, takassa paistetut makkarat. Mennään sinne laavulle sitten vähän keväämmällä kun lumet on sulanut. Idea oli hyvä, toteutus vaan meni vähän mönkään! 

torstai 1. helmikuuta 2018

Helmikuussa aion...

...Käydä luistelemassa ainakin kerran.

...Viettää yhden parisuhdeillan.

...Käydä hiihtämässä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.

...Leipoa ainakin kaksi kertaa


...Ostaa vähemmän ja jos ostan niin vain tarpeellista.

...Siivota kaappeja ja myydä kaiken turhan pois.

...Tehdä pitkän lenkin ainakin kolmesti viikossa.

Mitä sä aiot tehdä helmikuussa?