torstai 31. toukokuuta 2018

Kun blondi autoilee..

..voi sattua mitä vain. Jotkut varmasti teistä tietävätkin, että minun oikea hiusten väri on blondi. Uskon sen selittävän joitain tapahtumia elämässäni, kuten esimerkiksi tämän päiväiset toilailut auton ratissa.

Lähdin tänään autolla kotipihasta, ja käännyin risteyksestä vasemmalle. Autostani kuului todella kova kolaus. Rakas Volvoni on jo pidemmän aikaa kolissut ja kilissyt, mutta Teemu on kyllä tutkinut sen ja todennut, ettei mitään akuuttia hätää ole. Nyt kolaus oli kuitenkin paljon kovempi kuin koskaan ennen. Pelästyin ajaneeni jotain betoniklimppiä päin. En osannut paikallistaa mistä kolaus kuului. Käännyin seuraavasta risteyksestä taas vasemmalle, ja kolausta ei kuulunut. Sitten käännyin oikealle ja taas kolahti. Mietin miten voi olla mahdollista että molempiin suuntiin kääntäessä kolahtaa.. Kävin tankkaamassa ja lähdin ajamaan takaisin kotipihaan. Matkalla soitin itku kurkussa Teemulle, että autoni on rikki enkä pääse lähtemään äidin luo. 


Kotipihassa siirsin Viljamin rattaisiin ja olin ottamassa Helmiä pois autosta, kunnes huomasin auton katolla täyden vichy-pullon ja mulla välähti. Nauroin hetken itsekseni ja pakkasin Viljamin takaisin autoon. Se hemmetin vichy-pullo, jonka Teemu oli alkuviikosta laittanut auton katolle ottaessaan Viljamia pois autosta oli seilannut puolelta toiselle kolisten kattotelineestä toiseen. Soitin Teemulle räkättäen niin ettei happi kulkenut, siis ihan oikeasti, vichy-pullo. Teemu oli jo harmitellut, että sinne meni nekin rahat mun auton korjaukseen. 

Saman päivän iltana blondi päätti kolauttaa autonsa etukulman seinään. Mun autokatospaikka on melko ahdas. Toisella puolella on seinä, ja toisella toinen auto.  Yritän aina ajaa mahdollisimman lähelle seinää, jotta jäisi enemmän tilaa ottaa Viljami pois autosta. Kun totuin ajamaan pienellä sievällä bemarilla, on välillä vähän vaikea hahmottaa missä esimerkiksi auton keula menee. Tähän asti oon selvinnyt aina ruutuun ilman kolhuja, mutta tottakai muutama viikko ennen muuttoa täytyi se etukulma seinään raapaista ja muutama naarmu ottaa puskuriin...

Nojoo, jos nyt olisi taas hetkeksi törttöilyt törttöilty. Onneks molemmista tapauksista selvittiin ilman suurempia kolhuja ja laskuja.. :D

tiistai 29. toukokuuta 2018

Milloin meidän vauvasta kasvoi iso

Niin, sitä olen tässä viime päivinä pohtinut. Meidän pienestä vauvasta on kasvanut ihan huomaamatta iso taapero, joka osaa jo vaikka mitä. Viljami täyttää muutaman viikon päästä 1,5 vuotta, uskomatonta kuinka nopeasti aika on mennyt!

Vaikka Viljamilla on ollut hyvin vahva oma tahto jo pienestä pitäen, on se tullut viime aikoina vielä voimakkaammin esille. Hän ei esimerkiksi eilen lenkille lähtiessä suostunut laittamaan jalkaansa muita kenkiä kuin nahkasandaalit. Lenkkarit hän viskoi pitkin seiniä ja yritti sinnikkäästi pukea sandaaleita jalkaansa. Vaikka hän ei vielä osaa puhua, saa hänen sanoistaan jo sen verran selvää, että esimerkiksi kysyttäessä ymmärrän haluaako hän maitoa vai vettä. Ihan parin viikon sisään hän on alkanut toistelemaan enemmän sanoja, ja päivittäin huomaan uusia tavuja hänen suustaan. 


Viljami syö jo taitavasti itse. Olen antanut ihan siitä asti kun aloitimme kiinteät hänelle lusikan omaan käteen, jotta hän oppisi itse syömään ja kaiken sen sotkemisen jälkeen, näin melkein vuotta myöhemmin hän on taitava lusikan ja haarukan käyttäjä. Tottakai sotkua tulee vieläkin, mutta kaikki sotku on sen arvoista, että lapsi oppii itse syömään ja motoriikka kehittyy. 

Pottailua kokeiltiin ensimmäisen kerran hieman alle vuoden ikäisenä. Olin ajatellut, että silloin on hyvä aloittaa kun lapsi osaa itse potalle kävellä. Silloin se ei tuottanut tulosta, ja huomasin että Viljami ei selkeästi ollut vielä valmis. Nyt kuukauden sisään tässä asiassa on otettu valtava harppaus, nimittäin Viljami saattaa välillä pyytää vessaan, että nostaisin hänet pytylle ja on päiviä kun ei tarvitse vaihtaa muuta kuin pissavaippaa. Nyt varmasti joku miettii, että miten lapsi joka ei puhu osaa pyytää vessaan, no tietysti ovea hakkaamalla ja kiljumalla. :D

Välillä sitä toivoisi ajan kuluvan vähän hitaammin, mutta toisaalta päivä päivältä arki muuttuu helpommaksi, kun lapsen kanssa pystyy kommunikoimaan paremmin.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kesäpäivää Tampereella

Viime viikkoina aika koko perheen kesken on ollut kortilla. Eilen Teemu kuitenkin yllätti, ja kysyi lähdettäisiinkö tänään yhdessä käymään Reipin kotieläinpihan kesäkauden avajaisissa ja sen jälkeen tsekkaamaan Tampereen kansainväliset suurmarkkinat

Olen käynyt kerran aikaisemmin Reipin tilalla laskiaisriehassa, siitä postauksen löydät tästä. Tykästyin paikkaan kovasti, joten olin hyvin innoissani kun Teemu tätä ehdotti. Viljami pitää kovasti eläimistä, joten tiesin hänenkin nauttivan, kun pääsee tutkimaan eläimiä. Reipin tila siis sijaitsee Pirkkalassa ja sieltä löytyy eläimien lisäksi kiva kesäkahvila, museo ja kaikenlaista kivaa pientä tekemistä. Uimarantakin alueelta löytyy. 









Aikamme kierreltyä Viljami vetäisi lounaan naamariin ja lähdettiin kohti Tamperetta ja Hämeenpuistoa. Puisto oli täynnä eri maiden kojuja, joista löytyi niin syötävää kuin esimerkiksi vaatteita ja rasvojakin. Me oltiin päätetty syödä lounas siellä ja tiesin paikalla olevan kreikkalainen koju, joten sen tarjonta oli ehdottomasti katsastettava. Kreikkalainen ruoka on ihan parasta! Kun näimme listalla kanagyros-pitaa, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Autolle kävellessä nappasimme vielä ranskalaisesta leipomosta herkkuja kotiin.






Ihana päivä siis takanapäin, aika perheen kesken on korvaamatonta. Huomenna suuntaammekin taas Huittisiin, kun tiedossa on kisapäivä. Minä istuskelen päivän tornissa tulospalvelu hommissa ja Teemu ajaa. Incar materiaalia tulossa varmaankin taas mun YouTube-kanavalle, käykää tilaamassa se tästä!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Nyt se on ohi!

Viime viikot on ollut raskaita, nimittäin olen tainnut mainita täälläkin että hain nyt keväällä kouluun ja sehän tarkoitti tietysti pääsykokeisiin lukemista. Tässä oli ihan kivasti aikaa lukea ennalta annettua materiaalia, mutta sanotaanko näin, että vähän viimetippaan jäi mun osalta.. Viimeiset pari viikkoa on siis yritetty päntätä minkä ehtii, ja noh, päivässä on yleensä 1-3 tuntia jolloin Viljami nukkuu ja mulla olisi mahdollisuus lukea. 

Mulle lukeminen on sairastumisen jälkeen ollut todella vaikeaa. Pystyn lukemaan ehkä kaksi sivua tekstiä ja sen jälkeen lukeminen on ihan turhaa. Ajatukset alkaa harhailla ja silmät lupsua, en vaan jaksa keskittyä viittä minuuttia kauempaa ja uni meinaa tulla väkisin. Nyt kun ei ole pariin vuoteen tarvinnut lukea kokeisiin tai muutenkaan opiskella, olin jo melkein unohtanut kuinka raskasta se on! Yritin parhaani mukaan piirtää kaavioita, kirjoittaa ahkerasti muistiinpanoja ja englannin kielisessä materiaalissa helpotti kun luki ääneen. 


Täytyy sanoa, että koe ei mennyt nappiin. Ryhmähaastattelussa olin ihan lukossa, ja sattuipa ryhmääni todella pätevän oloisia tyyppejä, joilla oli pitkä työhistoria ja he tarvitsivat koulutusta edetäkseen uralla. Ajattelin vain mielessäni "no tarvisin tän koulutuksen, jotta voisin joskus olla jotain muutakin kuin kotiäiti..." Kirjallisessa osassa mut yllätti positiivisesti se, että edes jotain siitä lukemastani aineistosta oli jäänyt päähän ja matematiikka/logiikkatehtävät sujuivat myös ihan kivasti.

Nyt jännätään hetki kuinka kävi, mutta jos nyt paikkaa ei aukea, en lannistu. Kyllä minulle vielä jostain paikka löytyy, eihän tässä ole mikään kiire. Elämä on ihanaa just nyt, kun saan olla Viljamin kanssa kotona! <3

maanantai 21. toukokuuta 2018

Aika mennä eteenpäin

Reilu vuosi sitten päätin hakea Perheblogit.fi-blogiyhteisöön. Pääsin heti mukaan joukkoon, ja pian meillä olikin ensimmäinen tapaaminen. Yhteisön bloggaajat vaikutti niin mukavilta, ja minut otettiin avosylin vastaan. Meillä on ollut tässä reilun vuoden aikana neljä ihanaa tapaamista, olen päässyt tutustumaan näihin blogiystäviin ihan kasvotusten. Yhteisössä bloggaaminen on antanut minulle niin paljon, ilman Perheblogeja en olisi tutustunut näihin upeisiin bloggaajiin, ja monta someen liittyvää ongelmaa olisi varmasti vieläkin ratkaisematta. Se tuki minkä kanssabloggaajilta olen saanut, on ollut korvaamatonta.


Ajat muuttuvat, ja nyt on minun ja monen muun aika sanoa heipat Perheblogeille. Yhden ajanjakson loppu on uuden alku, kuten sanontakin kuuluu. Täällä blogissa muutos ei tule näkymään millään tavalla, jatkan bloggaamista ihan kuten ennenkin, nyt vain taustalla ei ole tätä vankkaa tukijoukkoa. Onneksi kuitenkin ystävyys ei katoa, ja uskon että tämä ryhmä tapaa vielä ilman Perheblogejakin.

Käykäähän ottamassa näiden huikeiden tyyppien blogit haltuun:



perjantai 18. toukokuuta 2018

Taaperotiistai Tampereella

Yhteistyössä Taaperotiistai

Vierailimme tiistaina Taaperotiistai nimisessä tapahtumassa Tampereella Kauppakeskus Ratinassa. Taaperotiistai on kiertue, joka kiertää kauppakeskuksia kevään ja alkukesän aikana. Paikan päällä pääsee tutustumaan erilaisiin yrityksiin, kuulemaan heidän tuotteistaan ja palveluistaan, osallistumaan arvontoihin sekä tietysti maistelemaan uutuuksia! Lapsille on järjestetty paljon mielekästä puuhaa, joten aikuiset ehtii oikeasti tutustumaan yrityksiin.

Ensimmäisenä Viljami bongasi alueen joka oli täynnä bObles-leluja. Olemme aiemminkin päässeet kokeilemaan bObleseja, ja ne ovat kyllä Viljamin ihan lemppareita. Ne kehittää lapsen motoriikkaa ja vain mielikuvitus on rajana niillä leikkiessä. Mukaamme pisteeltä saimme alennuskoodin. Koska olimme liikenteessä täysin lasten ehdoilla, juoksin vain Viljamin perässä ja seuraavana hän riensikin Mehukatti-pisteelle, jossa pääsi maistelemaan uusia luomu pillimehuja. Pisteellä kuitenkin mehuja enemmän Viljamia kiinnosti liukumäki ja paikalle saapunut Mehukatti-maskotti.







Arlan pisteeltä löytyi värikyniä ja paperia, mutta Viljami ei malttanut istahtaa alas. Pääsimme maistamaan Luonto+ Vadelma-punajuurijogurttia, joka oli muuten super herkullista. Ei uskoisi että siinä oli punajuurta! Ehdoton Viljamin lempparipiste oli Touhula päiväkotien piste, josta löytyi paljon aktiviteettiä lapsille: oli tunnelia, naruja, tasapainopuomia, hulavanteita ja aurinkoiset tädit leikittämässä lapsia. Leikin lomassa sain kuulla vähän Touhula päiväkotien ideasta, joka kuulosti kyllä todella mainiolta. Leikkien jälkeen pisteeltä napattiin vielä tietysti ilmapallo mukaan. Gefilus-pisteellä pääsi maistelemaan maitohappobakteeri-vitamiinivalmistetta ja pari purkkia lähtikin kotiin mukaan. Nallesairaalassa piipahdettiin myös mittailemassa kuumetta ja laittamassa sidettä nallen jalkaan.




Taaperotiistai-kiertue jatkaa matkaansa, ja ensi tiistaina 22.5.2018 kiertue pysähtyy Kauppakeskus Myllyssä ja seuraavan viikon tiistaina 29.5.2018 Iso Omenassa. Kannattaa olla paikalla!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Viisi minuuttia elämästäni

On maanantai ilta, Teemu on tullut juuri töistä kotiin. Teen keittiössä kotitöitä ja vaihdamme päivän kuulumisia. Olen todella väsynyt viikonlopun jäljiltä, olimme koko viikonlopun menossa. Teemu leikkii Viljamin kanssa ja minä kuuntelen sivukorvalla heidän juttujaan. Mua alkaa naurattaa. Lasken astiat käsistäni, sillä tunnen että kohta se tulee.. Katapleksiakohtaus. Nauran hillittömästi, putoan maahan polvilleni, saan onneksi käsilläni kiinni etten lyö päätäni. Silmät menevät kiinni, en saa pidettyä niitä auki. Nauruni alkaa kuulostaa omituiselta, tuntuu etten saa happea ja haukon henkeä. Pääni heiluu puolelta toiselle holtittomasti, kyyneleet alkaa valua poskiani pitkin. Miten olen taas niin väsynyt, etten pysty hallitsemaan itseäni. Pahimman vaiheen mentyä ohi Teemu raahaa minut sohvalle ja ottaa kainaloon. Viljami katsoo vieressä hieman pelokkaana. Pelkääkö oma lapseni minua. Pian hän kuitenkin tulee halaamaan minua tiukasti, aivan kuin hän ymmärtäisi mistä on kyse. Kyyneleet poskillani on nyt onnen kyyneleitä. Nämä ihmiset rakastavat minua jopa silloin kun olen heikoimmillani.



maanantai 14. toukokuuta 2018

Video kisakauden avauksesta

Kuvattiin lauantaina Teemun kanssa meidän kisapäivästä video. Oli siis mun kauden avauskisa Huittisten Laatupalvelu JM. Autourheilussa voi sattua ja tapahtua vaikka mitä, ja tällä videolla näette kun kaikki ei mennyt ihan nappiin.


Ps. Kannattaa tilata mun YouTube-kanava, sillä sinne tulee myös sellaista materiaalia mitä en täällä blogin puolella julkaise.


torstai 10. toukokuuta 2018

Helppo ja nopea jogurtti-marjapiirakka

Erään kerran kun olin ystäväni luona kahvittelemassa ja meidän teki mieli jotain makeaa, hän väänsi meille pikaisesti jogurtti-marjapiirakan. Se oli aivan taivaallisen hyvää, ja valmistui todella nopeasti, niinpä päätin kokeilla sitä itsekin kotona ja siitä tuli ihan mun lemppari resepti. Niin helppo ja valmistuu käden käänteessä. Piirakan makua pystyy helposti muuttelemaan eri jogurteilla. Tähän käy niin maustamaton kuin maustettukin jogurtti.



POHJA:
 
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1,5tl leivinjauhetta
1,5dl margariinia
2 kananmunaa
1dl jogurttia
0,5tl kardemummaa

TÄYTE:

3-4dl marjoja
(1 rkl perunajauhoja)
1 kananmuna
2dl jogurttia
0,5dl sokeria

  • Sekoita kulhossa kuivat aineet.
  • Lisää sulatettu margariini, munat ja jogurtti. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
  • Kaada taikina voideltuun uunivuokaan, jonka halkaisija on noin 30cm. 
  • Ripottele marjat taikinan päälle. Jos käytät pakastemarjoja, pyörittele ne ensin perunajauhoissa. 
  • Yhdistä muna, jogurtti ja sokeri. Kaada marjojen päälle.
  • Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa 25-30 minuuttia. 
  • Tarjoile jäähtyneenä. Parasta tämä on jääkaappikylmänä!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Muutosten tuulia

En tiedä onko se välittynyt tänne blogin puolelle, mutta viime viikkoina juttu ei ole oikein luistanut. Bloggaaminen on ollut pakkopullaa, sillä on ollut niin paljon kaikkea muuta mielessä. Ajattelin alunperin, että en kerro meidän käynnissä olevasta projektista mitään, mutta koska se näkyy täällä blogissakin, koin reiluksi kertoa asiasta.


Meillä on siis ollut jo muutaman viikon käynnissä remonttiprojekti, ja meidän olisi tarkoitus muuttaa kesäkuun aikana uuteen asuntoon. Mitään ennen-jälkeen kuvia ei varmaankaan ole luvassa, mutta valmiin lopputuloksen tulette kyllä näkemään. Viime aikoina täällä on siis tehty paljon laskelmia ja päätetty erilaisia pintamateriaaleja. Pähkäilty päämme puhki erilaisia ratkaisuja ja kahlattu inspiraatiokuvia läpi. Viime viikkoina Viljamin hoito ja kodin pystyssä pitäminen on ollut myös pitkälti minun vastuulla, sillä Teemu on tehnyt pitkää päivää ensin töissä, sitten uudella asunnolla ja välissä käynyt myös tallissa, jotta meillä on mahdollisuus harrastaa. 

Tämä on onneksi hyvin lyhyt ja nopea projekti, kesäkuu on pian ja pääsemme muuttamaan uuteen, meidän näköiseen kotiin. Onneksi meillä on ammattitaitoiset remonttimiehet apuna, ja läheisiä jotka auttavat kukin omalla tavallaan. En malta odottaa lopputulosta!


perjantai 4. toukokuuta 2018

Lahjaideoita äidille/mummulle

Äitienpäivä lähestyy ja nyt on ihan viimeiset hetket aikaa pohtia mitä sille äidille tai mummulle antaisi lahjaksi. Kokosin teille kymmenen vinkkiä mitä antaa äitienpäivälahjaksi!

1. Magneetti omalla tai lapsen kuvalla.
2. Koristeltu kukkaruukku. Anna lapsen maalata esimerkiksi sormiväreillä ruukkuun kuvioita.
3. Painettu tyynyliina/paita. Kangasväreillä voi painaa esimerkiksi lapsen kädenjäljen tyynyliinaan tai kirjoittaa kivan tekstin.
4. Lahjakortti hierontaan tai kasvohoitoon. 
5. Kirja. Oma äitini rakastaa lukemista, joten joku uutuus kirja voisi olla nappivalinta.


6. Muki omalla kuvalla, tai osta kaupasta tavallinen valkoinen kuppi ja anna lapsen piirtää posliinitusseilla kauniita kuvia mukiin. 
7. Yhteistä aikaa ei koskaan ole tarpeeksi. Miten olisi esimerkiksi liput teatteriin tai lapsen kanssa huvipuistoon kesällä?
8. Valokuva yhteisestä muistosta. Osta kauniit kehykset kuvan mukaan, niin sen saa heti ripustaa seinälle.
9. Herkkukori annetaan usein jouluna, mutta miksei se toimisi äitienpäivänäkin. Jos äitienpäivänä on kaunis ilma, lähtekää yhteiselle piknikille!
10. Halaus. Lämmin halauskin riittää, ei tarvita rahaa ja materiaa, läsnäolo ja lämmin halaus ilahduttaa varmasti. <3

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Meillä on sittenkin toivoa

Kirjoitin muutama viikko sitten postauksen, jossa pohdin mahtaako Viljamilla olla jonkinnäköinen esiuhma. Siinä kerroin muun muassa kuinka Viljami yleensä ihmisten ilmoilla heittäytyy todella hankalaksi, eikä viihdy yhtään paikallaan. Hän haluaisi vain juoksennella edes takas, eikä tottele ollenkaan vaikka häntä pyytäisi kulkemaan toiseen suuntaan. 


Kävimme maanantaina Ikeassa hoitamassa yhden tilauksen, ja tiesin siellä olevan paljon väkeä. Päätimme kuitenkin ottaa Viljamin mukaan, kun kyseessä piti olla suht nopea reissu. Jouduimmekin jonottelemaan puolisen tuntia omaa vuoroamme, ja meinasin heti alkuun jo heittää hanskat tiskiin, että kuinkahan vaan meidän käy Viljamin kanssa. Onneksi Ikeassa on ajateltu hyvin pieniä asiakkaita, ja siltä osastolta sattui löytymään  telkkari jossa pyöri elokuvia sekä korillinen kirjoja ja leluja. Meillä ei ollut mitään ongelmaa Viljamin kanssa. Välillä hän kävi pyörähtämässä isänsä luona ja palasi sitten leikkipaikalle. Minun ei kertaakaan tarvinnut komentaa häntä pysymään paikallaan tai estää juoksemasta yksinänsä.

Heti seuraavana päivänä, eli tiistaina tiedossa oli vappulounas Teemun perheen kanssa ravintolassa. Jännitin etukäteen sitäkin, sillä yleensä Viljami ei istu ruokapöydässä kuin minuutin, jonka jälkeen hän on valmis leikkimään. Hän heräsi sopivasti päikkäreiltä ravintolan pihassa, joten alkuun hän heräili rauhassa ja kiersi mummun ja vaarin sylit läpi. Viljami viihtyi niin kauan sylittelemässä, kunnes ruuat saapui ja yllättävän kauan hän jaksoi tutkia omaa lautastaan ja taisi jotain suuhunkin päätyä. Ihan loppuun asti hän ei malttanut paikallaan istua ja päästin hänet vähän jalottelemaan kun pöytämme oli sopivasti nurkassa.

Ehkä meillä siis sittenkin on toivoa sen suhteen, että Viljami iän myötä saisi hieman malttia istua paikoillaan, eikä vaadi kokoajan päästä juoksemaan ympäriinsä.