lauantai 30. kesäkuuta 2018

Uudessa kodissa

Täällä sitä ollaan uudessa kodissa! Tämä viikko on ollut sellaista härdelliä, että en ole ehtinyt edes katsoa tietokoneeseen päin. Kaiken keskellä mulle nousi keskiviikko-torstai yönä kuume! Onneksi se meni päivässä ohi.  Nyt muutto on saatu hoidettua, vanhan asunnon avaimet luovutettua ja asetuttu aloillemme. Suurin osa tavaroistakin on löytänyt jo paikkansa. Paljon on vielä tavaroita mitkä hakevat paikkaansa, sillä esimerkiksi hyllyjä ei olla vielä asennettu seinille, ja eteisen peilikaapit kasataan vasta huomenna kun saadaan apuvoimia. Silti tämä alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta ja ennen kaikkea tuntua! Täällä on hyvä olla. Eilen illalla kun sain pitkästä aikaa käpertyä Teemun kainaloon sohvalle tuntui siltä, että tämä oli kaiken sen arvoista. Minun osani tässä remontissa oli toki aika pieni Teemuun verrattuna, en voisi enempää olla kiitollinen kaikille jotka auttoivat remontissa, yksin emme olisi tähän pystyneet!


Tänään olisi luvassa reissu Ikeaan ja seuraavat pari viikkoa kun Teemu lomailee aiotaan ottaa ihan rennosti ja vaan nauttia meidän uudesta kauniista kodista, kesästä ja siitä ettei ole kiire mihinkään. Blogi ja Insta tulee varmasti täyttymään kuvista meidän kodista, toivottavasti kestätte. Olen vain niin innoissani tästä!

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Pyöräilemässä - vlogi

Kuvattiin tällä viikolla video meidän päivästä, kun ohjelmassa oli pyöräilyä ja pakkaamista. Kotona alkaa olla jo aikamoinen kaaos, mutta pian se on ohi ja meidän uusi koti alkaa olla loppusilausta vaille valmis. 



torstai 21. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen hiustenleikkuu

Kun Viljami syntyi, hänellä oli päässään ohut kerros melko tummaa tukkaa. Pian hiukset alkoi vaalentua ja harventua ja Viljami olikin todella pitkään lähes kalju. Joskus yhden vuoden paikkeilla tukka alkoi pikkuhiljaa tuuhentua ja kasvaa pituutta. Pian Viljamilla oli niskassa vaalea takkukasa, mutta edessä ei hiuksia juuri yhtään. Viljamin hius oli todella karheaa ja kokoajan pörröisen näköinen. Päätin tarttua tuumasta toimeen ja vetäisin koneella sivuilta ja takaa lyhyeksi, pääliosaan en vielä koskenut, koska se on edelleen aika harvaa. Istutin Viljamin syöttötuoliin ja laitoin lastenohjelmat pyörimään, hän tuskin huomasi hiustenleikkuukonetta.

ENNEN:



JÄLKEEN:




Vaikka Viljamilla ei paljoa tukkaa ollutkaan, niin ilme siistiytyi todella paljon ja niin hassulta kuin se tuntuukin, niin hänestä tuli heti isomman pojan näköinen, pelkällä hiusten leikkauksella! Minkä ikäisenä te olette vieneet lapsen parturiin ensimmäisen kerran tai leikannut itse?

tiistai 19. kesäkuuta 2018

1,5-vuotias

Apua kuinka aika juoksee. Viljami on tänään jo 1,5-vuotias! Meillä oli tänään myöskin neuvola ja oli taas jännittävää nähdä kuinka Viljami on kasvanut. Sen tiesin, että pituutta on varmasti tullut kun vaatteet alkoi jäädä pieneksi, mutta painosta olin hieman huolissani, sillä ruokamäärät on välillä todella pieniä, ja Viljami kuitenkin on suht eläväinen poika ja liikkuu paljon. 

Viljami on nyt 79,2cm pitkä, eli puolessa vuodessa pituutta on tullut 7,2cm. Painoa oli 9760g, kun puoli vuotta sitten paino oli 8840g. Pään ympärys 47,2cm. Pituutta oli siis tullut hienosti, mutta painoa pituuteen nähden olisi voinut tulla enemmänkin. Saimme neuvoksi lisätä öljyä Viljamin ruokaan. Viljami leikki neuvolassa hienosti leluilla ja saikin kovasti kehuja kuinka ketterä ja liikkuvainen hän on. Myös kaikki perus tutkimukset hoitui hienosti minun sylissä, vaikka alkuun ei olisi millään malttanut istua aloillaan.


Muutamia sanoja Viljamilta tulee, muttei varsinaista puhetta vielä. Äiti, Pappa, kiitti ja kato on  yleisimmät sanat mitä Viljamin suusta kuulee. Puhetta saamme varmaankin vielä hetken odotella, mutta se on ollut ihan arvattavissa, sen verran vauhti päällä Viljamilla on, ettei ehdi puhua kun täytyy juosta ja kiipeillä. :D Kiipeilyssä Viljami on myös taitava ja tasapaino on todella hyvä! Toki hänhän on kävellyt jo yhdeksän kuukautta, eli on ehtinyt jo tovin harjoitella sitä, ja vaikka kaatuisi niin harvemmin häntä sattuu. Se johtuu varmasti osittain siitä, että vaikka hurjalta kuulostaa, niin Viljami on joutunut aika monta kertaa kaatumaan ja nousemaan itse ylös, me ollaan Teemun kanssa yhdessä ajateltu se niin, että kaikilta kolhuilta ei voi suojata, ja niistä kaatumisista Viljami on kyllä oppinut paljon ja on paljon varovaisempi seuraavalla kerralla.

Viljami ymmärtää jo todella paljon asioita, hänen kanssaan pystyy selkeästi jo kommunikoimaan ja hän nauttii suunnattomasti kun saa auttaa kotitöissä ja saa tärkeitä tehtäviä hoidettavaksi. Esimerkiksi tiskikoneen tyhjennyksessä hän on taitava, pyykit hän osaa laittaa korista koneeseen ja painaa napista päälle. Imuri hurisee meillä kokoajan, se on Viljamin lempi lelu. Koiran ulkoilutuskin sujuu hienosti! Vaikka hän levittää kaikki lelut ja kipot lattialle, useimmiten hän myös auttaa niiden keräämisessä. Hän ymmärtää kun sanon että nyt syödään tai lähdetään ulos, kenkien pukemista ja riisumista olemme harjoitelleet ja lippiksen hän ottaa aina pois kun tulemme sisälle. Perus käytöstapojen opettelu siis käynnissä.

Sellainen on meidän 1,5-vuotias! Äärettömän reipas ja liikkuvainen poika, joka tykkää halata ja pussata, mutta myös riehua ja huutaa. Meidän rakas. <3




lauantai 16. kesäkuuta 2018

Mun unen laatu nyt vs. kolme vuotta sitten

Ostin muutama vuosi sitten itselleni ja Teemulle Polar Loop-aktiivisuusrannekkeet. Siitä oli hauska seurata esimerkiksi askelmäärää ja poltettuja kaloreita. Tärkein kuitenkin oli unen mittaaminen. Kovin luotettavana en tätä ranneketta pidä, mutta jotain suuntaa antavaa ainakin. Mun ranneke ei kauaa ehtinyt käytössä olla, kun Helmi tuhosi sen pentuna. Nyt kuitenkin sain Teemun äidiltä hänen vanhan rannekkeen, joka oli jäänyt ylimääräiseksi uuden ostettuaan ja pääsin vähän vertailemaan unen laatua kolmen vuoden takaiseen.

Kolme vuotta sitten, eli 2015 kesällä jolloin olen ranneketta viimeksi käyttänyt, mun lääkitys oli aamuisin piristävää ja katapleksialääke, eli toisin sanoen ad/hd lääke ja masennuslääke ja iltaisin nukahtamislääke parantamaan unenlaatua ja helpottamaan nukahtamista. Ranneke mittaa kauanko mun yö on kestänyt, eli moneltako olen mennyt sänkyyn ja moneltako noussut. Sen lisäksi se kertoo paljonko yöstä on levollista unta ja paljonko levotonta sekä jos olen noussut keskellä yötä kävelemään. Tällä hetkellä tilannehan on se, että olen edelleen ilman lääkitystä ja imetän Viljamia. Hän myös nukkuu osan yöstä meidän vieressä, joten saatan herätä yössä 2-20 kertaa. Mun yöt kestää tällä hetkellä aikalailla yhtä kauan kuin kolme vuotta sittenkin, eli noin kymmenen tuntia. Me mennään kymmenen aikaan nukkumaan ja herätään kahdeksan aikaan. Kolme vuotta sitten tosta kymmenestä tunnista levollista unta oli tunti tai kaksi, loput kahdeksan tuntia levotonta unta ja sinä aikana kävin jalkeilla kymmenen kertaa. Tällä hetkellä kymmenestä tunnista kahdeksan tuntia on levollista ja kaksi tuntia levotonta unta, jalkeilla ei tarvitse käydä kun kerran ottamassa Viljami pinnasängystä viereen.


Lukemat ovat siis kääntyneet täysin päälaelleen, vaikka voisi olettaa asian olevan aivan toisin lapsiperheessä. Sitä en tiedä mistä tämä johtuu, että nyt mun unenlaatu on näin paljon parempaa. Toki en luota rannekkeeseen ihan täysiä, mutta jotainhan on tapahtunut kun näin iso muutos on havaittavissa. Oliko mun lääkitys epäsopiva, mutten osannut vaatia parempaa kun en muistanut millaista on olla pirteä? Silloin en juurikaan liikkunut tai syönyt terveellisesti, tällä hetkellä uskon niiden vaikuttavan vahvasti mun hyvinvointiin ja jaksamiseen ja hormonitoiminta on muuttunut imetyksen myötä. Kolme vuotta sitten olin töissä kahvilassa ja nukuin illat, nyt olen päivät kotona Viljamin kanssa ja jaksan touhuta kaikenlaista ihan iltaan saakka. 

Tämä oli hauska havainto, hyvä että tuli vertailtua näitä lukemia. Olen sen tietysti olossani huomannut että olen paljon pirteämpi kuin ennen, kolme vuotta sitten olin aivan zombi ja kokoajan väsynyt. Nyt väsyn enää vain passiivisissa tilanteissa, ja niitä tietysti pyrin välttämään. 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Facebookin kirppikset ja roskalavat

Olen viimeaikoina käynyt hyvin ahkerasti kaappeja läpi ja karsinut meille turhaa roinaa pois. Koska joukossa on ollut paljon vielä käyttökelpoista tavaraa, olen käyttänyt paikallista Facebook-kirpputoria ja roskalavaa. Se tavara mitä meidän kaapeista nyt on karsiutunut pois, on lähinnä muutaman euron arvoista, jota ei kuitenkaan aivan ilmaiseksi raaskisi antaa pois. Kierrätys on minusta mahtava juttu ja käytän itse paljon kirpputoreja. Olen vain törmännyt erääseen ilmiöön joka toistuu kerta toisensa jälkeen.

Otetaan esimerkiksi leuanvetotanko, jota on käytetty ehkä viisi kertaa. Se on sellainen jota ei tarvitse ruuvata mitenkään karmeihin kiinni, joten se on unohtunut kaapin perälle kun se ei ole kokoajan näkyvillä että sitä tulisi käytettyä. Muutama viikko sitten laitoin tangon myyntiin, ja hintapyynnöksi viisi euroa. Ajattelin että se olisi sellainen summa jonka voisin itse maksaa jos todella sellaisen tangon haluaisin. Kukaan ei ollut kiinnostunut tangosta, mutta en alkanut laskemaan hintaa, ajattelin että sitten ehkä ihmiset ajattelevat ettei viitsi parin euron takia lähteä ajelemaan.. Nyt kun muutto todella lähestyy ja nurkat on saatava tyhjäksi, olen laittanut tavaraa roskalavalle. Jos joku ei tiedä mikä on roskalava, niin se on siis ryhmä Facebookissa, jossa annetaan tavaraa ilmaiseksi, siellä ei vaihda omistajaa kahvipaketit tai raha. Pistin myös leuanvetotangon roskalavalle ja arvatkaa mitä! Kuusi ihmistä jonottaa sitä samaa leuanvetotankoa. Ensimmäinen varaaja tietysti teki oharit, niin käy aika usein. Myös toiselle jonottajalle tanko olikin epäsopiva. Onneksi oli jonossa niin monta, on siis toivoa päästä siitä eroon.


Tämä on niin erikoinen ilmiö, eikä tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta kun törmään moiseen. Ollaanko me ihmiset niin pihejä, että ei raaskita maksaa viittä euroa jostain mitä me oikeasi halutaan vai ollaanko me ahneita ja hamstrataan nurkkiin tavaraa kun kerta ilmaiseksi saadaan? No, tiedä häntä eikä sillä minulle mitään merkitystä olekaan. Pääasia että mun nurkat tyhjenee ylimääräisestä tavarasta.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kesäloma

I'm back! En tiedä ehdittekö huomata blogissa postaustaukoa, mutta pidin viikon kesäloman blogista. Tiesin että jossain vaiheessa kesää tulen lomailemaan hetken, mutta en ollut suunnitellut ajankohtaa sen kummemmin. Viime viikolla lähdettiin Viljamin kanssa kahdeksi yöksi mun siskon luo, ja viikonloppu vietettiin Pohjanmaalla, joten tähän väliin lomailu sopi oikein hyvin.

Lauantaina Viljamin päikkäreiden aikaan lähdettiin ajelemaan kohti Pohjanmaata ja mentiin Teemun Mummolaan yöksi. He asuvat keskellä maatilaa, joten siellä riitti Viljamille ihmeteltävää. Oli peltoja, traktoreita, lehmiä, leluja, tilaa juosta ja kavereita leikittämässä. Viljami nautti niin paljon kun sai olla ulkona ja tutkia paikkoja. Ja mä nautin niistä maisemista. Välillä mä haaveilen muuttavani keskelle peltoja kauaksi kaikesta. Ja tottakai aina on ihana nähdä Teemun mummoa ja vaaria, varsinkin nyt kun oman mummuni poismenosta on pian vuosi. Sunnuntaita vietettiinkin taas kisatouhujen parissa. Oltiin katsomassa Lapualla Nuorten & Naisten SM-kisoja. Lähdettiin kannustamaan mun siskoa ja tottakai siinä samassa päästiin viettämään aikaa mun vanhempien ja siskon perheen kanssa.




Viikon lomailu teki hyvää, enkä nyt tarkoita sitä ettenkö pitäisi bloggaamisesta, täytyy vain välillä ottaa vähän etäisyyttä ja antaa inspiraation kertyä, nyt on taas pää täynnä ideoita. Ja arvatkaapa mitä, meidän muuttoon on enää pari viikkoa! Täällä käydään kovalla vauhdilla kaappeja läpi, jottei mitään ylimääräistä tarvitse raahata mukana uuteen kotiin. Pian siis pääsette näkemään miltä meidän uudessa kodissa näyttää, ja kivoja sisustusjuttuja tulossa varmasti.


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Lastenhuoneen sisustushaaveita

Meidän remontti alkaa olla loppusuoralla, tämän kuun loppuun mennessä ollaan toivottavasti saatu muutto tehtyä ja asetuttu uuteen kotiin. Viljamillahan ei tällä hetkellä ole omaa huonetta, vaan meillä on yhteinen makuuhuone ja lelut on keskellä olohuonetta. Vaikka meidän tuleva kotimme on myöskin kaksio, päätimme että Viljami saa oman huoneen ja meidän sänky sijoitetaan olohuoneeseen, joka on todella tilava. Viljamin huone on tällähetkellä jalkalistoja ja ovea vaille valmis. Siellä siis maalattiin seinät ja katto, sekä iso yhden lyhyen seinän täyttävä vaatekaappi ja lattiaan laitettiin laminaatti. Huone on todella iso, joten olen pähkäillyt mitä kaikkea kivaa sinne saisi laitettua.

Tarkoituksenamme on ostaa Viljamille uusi sänky muuton yhteydessä, jolloin hän pääsisi pois pinnasängystä. Samalla ajatuksenamme on lopettaa imetys pikkuhiljaa kesän aikana, ja toivoisin tämän eri huoneissa nukkumisen helpottavan meidän öitä. Haluaisin kovasti talosängyn Viljamille, mutta en vielä tiedä saammeko sitä ainakaan heti. Lelujen säilytysratkaisua olemme pyöritelleet päässämme myös, sillä haluamme jonkun toimivan ratkaisun. Inspiraatiokuvia katseltuamme huomasimme Ikean Stuva-sarjan olevan suosittu. Ajatuksenamme on hankkia Stuva säilytyspenkki laatikolla, sekä pelkkä penkki ilman laatikkoa, jolloin se toimii pöytänä. Siihen on sitten jatkossa helppo hankkia lisäosia, kuten laatikostoa ja kaappia. 

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä

Viljamilla on aika paljon leluja tai sitten se vain tuntuu siltä kun ne on keskellä olohuonetta. Muutamia uusia leluja kuitenkin olisi haaveissamme, sillä Viljami on ihastunut kovasti bObles-leluihin, ja mielestäni on hienoa että markkinoille tulee kokoajan lisää kehittäviä leluja. Viljami tykkää kiipeillä ja se on ehdottomasti vain hyvä juttu. Vaikka kokoajan putoaa korkeammalta, se myös opettaa. Toinen vaihtoehto kiipeilyä varten olisi puinen Wobbel Board. Huoneen katossa oli yksi iso proppu, joka jätettiin paikoilleen ja siihen ajatuksenamme on laittaa jokin keinu tai riipputuoli. Vielä emme ole keksineet millainen olisi siihen hyvä, mutta esimerkiksi Tarzan-keinu voisi olla hauska.

Sellaista haaveilua tällä kertaa. Kertokaa mikä on ollut teillä toimiva ratkaisu lelujen säilytykseen ja mitä ehdottomasti 1,5-vuotiaan huoneessa olisi hyvä olla. Puolapuista tai kiipeilyseinästä haaveilin hetken, mutta totesin niiden olevan ehkä vielä hieman haastavat. Myös voimistelurenkaat on yksi vaihtoehto, mutta niitäkin täytyy vielä miettiä.