maanantai 30. heinäkuuta 2018

Anteeksipyyntö kannattaa aina

Muutto uuteen taloyhtiöön tuo mukanaan listan uusista opeteltavista asioista. Joka taloyhtiöllä on omat sääntönsä ja tapansa, ja uutena asukkaana niihin on totuttava. Entisessä talossamme oli pyykinkuivaushuone, jota sai käyttää ilman varausta. Sinne sai viedä aina pyykkiä kun vain oli tilaa. Nyt uudessa talossamme on erikseen pyykkitupa, kuivaushuone ja mankeli. Eräänä päivänä olin vienyt pyykit ulos kuivumaan ja tottakai silloin tuli pieni vesisade joka kasteli jo lähes kuivat pyykit. Vein pyykit kuivaushuoneeseen, sillä siellä oli tilaa ja ajattelin hakea ne parin tunnin päästä pois.

Parin tunnin päästä passitin Teemun hakemaan pyykit ja hän tuli takaisin tyhjin käsin. Kuivaushuoneessa ei kuulemma ollut pyykin pyykkiä. Minä kirosin, että sinne meni meidän parhaat lakanat.. Teemu sitten ajatteli että josko joku vanhempi henkilö on vahingossa kerännyt meidänkin pyykit ja palauttaa ne kun huomaa ettei ne olekaan hänen. Menin seuraavana päivänä katsomaan josko näin olisi käynyt ja löysin meidän lakanat mytyssä mankelihuoneen pöydältä ja päällä oli lappu joka meni kutakuinkin näin "Hei sinä joka olit vienyt pyykkisi kuivumaan minun vuorollani. Olin varannut sekä pesukoneen, että kuivaushuoneen xxx ajankohtana. Ensi kerralla olisi kohteliasta kysyä sopiiko sinun pyykkisi toisten vuorolla. Sen takia varauskirjassa on nimi ja osoite. Jos haluat keskustella asiasta, niin tervetuloa. Terveisin xxx, asunnosta xxx."


Menin lukemaan pesutuvan käyttöohjeet ja tajusin mokanneeni. Olin käsittänyt että vain pesutupa täytyy varata ja että kuivaushuone olisi käytettävissä ilman varausta. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan sekin tarvitsi varata erikseen. Nappasin kaapista kahvipaketin ja marssin tämän henkilön ovelle jonka vuoroa olin käyttänyt. Hän ei ollut kotona, mutta seuraavana päivänä tavoitin hänet. Hän oli ihmeissään kun menin kahvipaketin kanssa ja pahoittelin että olin ymmärtänyt ohjeistuksen väärin. Lopulta tilanne oli se, että tämä henkilö luuli kirjoittaneensa lapun eräälle pariskunnalle joka on aiemminkin käyttänyt hänen vuoroaan, eikä viesti lopulta olisi ollut minulle tarkoitettu, ei ainakaan siihen sävyyn. Minä tietysti olin tyytyväinen että asiasta huomautettiin, enhän välttämättä muuten olisi tullut lukeneeksi ohjeistusta tarkemmin ja olisin käyttänyt kuivaushuonetta toisten vuoroilla jatkossakin.

Ilman anteeksipyyntöä olisin varmasti jäänyt siihen uskoon, että  mokasin todella pahasti, vaikka todellisuudessa kyseessä ei ollutkaan kovin vakava asia. Mukavampi elää naapureiden kanssa sovussa, kuin arvuutella että kukahan sen vihaisen viestin oikein lähetti.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kun vanhemmat muuttavat 150km päähän

Mä olen asunut koko ikäni lähellä mun vanhempia. Pisin välimatka on ollut 40km, mutta nyt asiaan tuli muutos. Mun vanhemmat nimittäin muuttivat 150km päähän meistä. Joillekin tuo ei ole matka eikä mikään, mutta aiempaan verrattuna se tuntuu pitkältä. Alkuun tietysti tuntui haikealta ja harmittelin ettemme näkisi niin usein, mutta toisaalta olin äärettömän onnellinen heidän puolesta. Asiasta on puhuttu jo pidemmän aikaa, alkuun ehkä vähän vitsaillen, mutta lopulta olen jo pitkään tiennyt että näin tulee jossain vaiheessa tapahtumaan. Nyt he asuvat lähellä siskoani ja siskontyttöäni ja voivat olla siellä päässä apuna. Toisaalta asiasta on puhuttu myös niin, että kun Viljami kasvaa voisivat he muuttaa tänne meidän lähelle. Eihän sitä koskaan tiedä!


Mun vanhemmat on asuneet lähes koko ikänsä pienessä kylässä, jossa ei ole juuri mitään. Pari kauppaa ja kirpputoria. Nyt heiltä pääsee muutamassa minuutissa Turun keskustaan, ja mua huvitti kun ennen aina kun kävin heillä, saatoimme käydä kirppiksellä ja hautausmaalla. Nyt kun menen heille voimme tehdä vaikka ja mitä, kaupungissa on niin paljon enemmän tekemistä. Oli kivaa kasvaa maalla maaseudun rauhassa, mutta kyllä kaupungissa on paljon hyvää, etenkin ihmisille joidenka lapset ovat muuttaneet jo pois. Vietimme tällä viikolla muutaman päivän heidän luona, ja jos en jo ennestään rakastanut Turkua, niin nyt rakastan. Niin ihana kesäkaupunki!

Välimatkasta huolimatta nyt etenkin kun olen vielä Viljamin kanssa kotona, tulemme vierailemaan heidän luonaan useasti. Mikä meitä estää keskellä viikkoa lähtemästä parin päivän reissulle Turkuun. Junalla pääsee niin äkkiä ja autollakin tuon matkan hurauttaa alle pariin tuntiin. Myös meidän koko perheen harrastuksen, eli jokkiksen takia tulemme näkemään paljon etenkin kesäviikonloppuisin.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Isän kesäloma = kotiäidin kesäloma

Teemu piti tänä kesänä kaksi viikkoa kesälomaa. Ehdittiin kahdessa viikossa tehdä ihan sikana kaikkea kivaa, mutta ehdittiin myös vain olla ja nauttia yhteisestä ajasta joka on ollut viime aikoina vähissä. Isän kesäloma siis tarkoitti myös kotiäidin kesälomaa.

Heti loman alkuun muutettiin uuteen kotiin ja alkuloma menikin kauppoja kierrellessä ja uusia huonekaluja kasaillessa. Ulkoiltiin paljon ja käytiin uimassa. Vietettiin paljon aikaa läheisten kanssa. Tehtiin pari reissua, toinen Somerolle kisareissun yhteydessä ja toinen Ähtärin eläinpuistoon. Käytiin Teemun kanssa kaksin syömässä ja terassilla. Ehdittiin myös käydä veneilemässä. Kaiken tämän jälkeen ehdittiin myös vain istua sylikkäin sohvalla ja nauttia toisistamme. Sitä kaipasimme kiireisen kevään ja alkukesän jälkeen.


Vaikka minähän olen tavallaan kokoajan lomalla, kun olen Viljamin kanssa kotona, oli ihanaa kun pitkästä aikaa tehtiin yhdessä perheen kesken asioita ja pari viikkoa tuntui oikeasti lomalta. Kelit suosi ja en ollut kokoajan yksin vastuussa Viljamista, oli toinen aamulla laittamassa aamupalaa ja pesemässä Viljamin hampaat, se on kotiäidin lomaa parhaimmillaan.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kolkon parvekkeen muodonmuutos

Meidän vanhassa kodissa oli valtava parveke, mutta kylmän ja kovan betonilattian takia emme osanneet hyödyntää sitä. Ajatuksena oli ostaa sinne mattoa sun muuta, mutta sitten se vaan jäi ja jäi, kun tiesimme että emme tulisi siinä asumaan kovin pitkään. Nyt muutettuamme uuteen asuntoon, pähkäilin hieman meidän parvekkeen kohtaloa, tulisiko se olemaan pelkkä romuvarasto, koska malliltaan tämä on pitkä ja kapea. 
ENNEN


Päätettiin, että koska täälläkin on kylmä ja kova betonilattia, tehdään sen päälle painekyllästetystä puusta laudoitus. Teemu näppäränä poikana rakensi laudoituksen muualla ja toi sitten valmiina paikoilleen. Tokihan laudoituksen voi tehdä suoraan paikoilleen, mutta meille (tai siis Teemulle) helpompi ratkaisu oli tehdä laudoitus neljästä osasta, niin tarvittaessa niitä pystyy nostelemaan ja alta puhdistamaan. Raot tehtiin tarpeeksi pieniksi, jottei Helmin tassut jäisi väliin. Mä tykkään hurjasti meidän parvekkeesta nyt, puu on jalan alla niin mukavan tuntuinen. Hintaa laudoitukselle tuli noin 70 euroa. Vielä haaveissa olisi pieni kahden hengen sohva nykyisten kalusteiden tilalle, sillä vaikka kuinka näiden nykyisten ulkonäkö minua miellyttääkin, ei ne kovin mukavat ole istua.

JÄLKEEN



Kyllä täällä nyt kelpaa istuskella ilta-auringossa! 

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Ähtärin eläinpuisto taaperon kanssa

Heti kun Ähtärin pandoista alettiin puhua, ilmoitti Teemun isä, että meidän on päästävä kesällä tapaamaan näitä otuksia. Tällä viikolla saimme aikataulut sopimaan ja suuntasimme kohti Ähtärin eläinpuistoa. Jos en ihan väärässä ole, niin joskus pienenä olen vieraillut Ähtärin eläinpuistossa, mutta minkäänlaisia muistikuvia mulla ei kyseisestä paikasta ollut.  Meille sattui todella kuuma päivä, niitä tänä kesänä on riittänyt. Kävellessä parkkipaikalta portille ajattelin, että me kuollaan tänään. Vinkiksi muille, porttien luona on maksullinen parkkipaikka, etenkin hellepäivänä suosittelen ajamaan auton sinne. 5e on mielestäni aivan kohtuullinen summa siitä, ettei tarvitse kantaa taaperoa yhtään enempää kuin on pakko.

Ensimmäisenä menimme sisään pandataloon, joka oli aivan sisäänkäynnin luona. Sisällä oli paljon väkeä, mutta onnistuimme näkemään Lumin ja Pyryn. Sen jälkeen lähdettiin kiertämään muita eläimiä. Valittavana oli joko pieni reitti jonka pituus on 1,2km tai koko reitti, jonka pituus on 3km. Me valittiin pidempi, eli 3km reitti. Mukana meillä oli rattaat, mutta niissä Viljami ei istunut juuri yhtään. Joko hän käveli itse, tai sitten häntä kannettiin. Rattaissa istuessa ei juurikaan eläimiä olisi nähnyt, aina täytyi nostaa korkeammalle jotta näkisi. Maasto on helppokulkuista, joten rattaita oli mukava työntää. Koska päivä oli todella lämmin monet eläimet oli etsineet varjopaikan ja näin ollen meiltä jäi muutamia eläimiä kokonaan näkemättä. Yllätyin kuitenkin siitä kuinka hyvin Viljami osasi hahmottaa eläimiä vaikka osa makasi täysin liikkumattomana jossain kaukana.






Ähtärin eläinpuistossa on hyvin eväs- ja leikkipaikkoja, pitkin reittiä on myös hyvin vessoja. Mun lemppareiksi nousi ehdottomasti pandat, koska onhan ne nyt upean näköisiä! Karhujen aitaukselle osuttiin juuri sopivasti ruokinta aikaan, eli nähtiin niiden juoksentelevan ruuan perässä. Myös sudet nähtiin ihan lähietäisyydeltä. Viljami jaksoi koko kierroksen ajan naureskella eläimille ja suosittelen ehdottomasti tekemään reissun Ähtäriin niin pienen kuin isonkin lapsen kanssa. Kaikki saavat varmasti jotain irti tuosta reissusta. Liputhan on melko tyyriit, yhdistelmälippu jolla pääsee sekä pandataloon, että eläinpuistoon maksaa aikuiselle portilta 39e, ennakkoon netistä ostettuna 36e. 3-12 vuotiaan lippu portilta on 24e ja netistä 21e. Mutta sanotaanko näin, että kaikki maksaa ja kyllä se oli sen arvoista!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Sisustushaaveita

Reilu viikko on nyt asusteltu uudessa kodissa ja me kyllä tykätään tästä niin kovasti. Sisustuksen osalta on vielä kovasti keskeneräistä, sillä teemme hankintoja pikkuhiljaa, mutta paljon ollaan jo saatu hommattua. Kotihan ei varmasti ole koskaan valmis, sillä aina löytyy joku kohta mitä haluaa parantaa tai uudistaa. Viljamin huone alkaa kuitenkin kovaa vauhtia olla tältä erää valmis, sillä isoimmat huonekalut on nyt hommattu. Vielä haaveilen jonkinlaisesta keinusta ja tiipiistä huoneen nurkkaan, sillä tila on niin iso että kaikuu edelleen vaikka kuinka tavaramäärä lisääntyy.

Olohuoneeseen haaveilemme uudesta sohvasta, muttemme ole vielä ehtineet käydä katselemassa ja testailemassa niitä. Uuden sängyn kävimme eilen tilaamassa, se tulee parin viikon sisään. Sohvapöytä olisi myös ostoslistalla, sillä tähän asti sohvapöydän virkaa on toimittanut sohvan rahi, mutta koska haaveissa on u-sohva, olisi sohvapöytä sen keskelle kiva. Muuten olohuone alkaa olla valmis. Keittiöön hommattiin uudet ruokapöydän tuolit, mutta uusi pöytä olisi vielä hankinnassa.





Pikkuhiljaa tämä tästä valmistuu mieleiseksi. Olen silti nyt jo niin fiiliksissä tästä. Rakastan tätä sijaintia, taloyhtiötä ja itse asuntoa. Vaikka tämä ei nyt olekaan se meidän loppuelämän koti, niin tää on just täydellinen tähän hetkeen. 

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Imetyksen lopetus, miten?

Täysimetin Viljamia muutamaa päivää vaille puoli vuotta, jonka jälkeen kiinteät on maistunut hyvin vaihtelevalla menestyksellä Viljamille. Olemme edenneet lapsentahtisesti, ja Viljami on saanut tissiä aina kun on halunnut, eli myös ruokailujen välissä. Muutama viikko sitten tilanne alkoi olla todella hankala, sillä juuri kun meillä oli käynnissä muuttokaaos kotona ja kokoajan oli kiire joka suuntaan, niin Viljami olisi syönyt tissiä kokoajan. Jouduin vain istumaan sohvalla syöttämässä häntä, vaikka oli sata muuta tehtävää tekemättä. Silloin päätin, että nyt tämän on loputtava.

Aloin miettimään mikä olisi meille helpoin ratkaisu, sillä tähän asti Viljami on heräillyt öisin monta kertaa syömään tissiä ja ainoa millä hänet saa takaisin uneen on tissi. Tiedän, että ihan itse olen tämän aiheuttanut, mutta tämä on ollut meille toimiva ratkaisu, kaikki on saanut riittävästi unta. Koska yötissi tuntuu olevan Viljamille tärkeä, koin muuttokiireen keskellä helpommaksi vähentää päivisin imettämistä. Tarkoitus oli pikkuhiljaa jättää yksi kerta päivässä pois, mutta meillä tilanne menikin niin, että kun ensimmäisenä päivänä sanoin maidon olevan nyt loppu, hän ymmärsi ja kävi pari kertaa nyyhkyttämässä rinnalla, mutta sen suurempaa surua siitä ei sitten tullut.


Nyt olemme olleet viikon verran ilman päiväimetystä, ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Viljami saattaa käydä koittamassa rinnalla saisiko maitoa, mutta jo pelkkä minun katse riittää kertomaan, että illalla vasta. Ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana kun Viljami on syönyt kiinteitä hänelle on oikeasti maistunut ruoka ja lautanen on tyhjentynyt kovalla vauhdilla. Seuraava askel meillä olisikin sitten yöimetysten lopetus ja Viljamin siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt muuton myötä Viljami sai siis oman huoneen, mutta toistaiseksi meidän sänky on vielä siellä, sillä hänen uusi juniorisänkynsä on vasta matkalla. Kun sänky saapuu, olisi tarkoitus testata eri huoneissa nukkumista ja sitä, että Teemu käy yöllä lohduttamassa kun Viljami herää. 

Saa nähdä kuinka meidän käy, vinkkejä otetaan vastaan millä voisi helpottaa meidän öitä kun tähän asti tissi on ollut ainoa tapa saada unen päästä kiinni.