perjantai 28. syyskuuta 2018

Taaperotiistai tarjoaa vinkkejä lapsiperheen arkeen

Yhteistyössä Taaperotiistai

Vierailimme Viljamin kanssa tällä viikolla Ratinan kauppakeskuksessa Taaperotiistai nimisessä tapahtumassa. Taaperotiistai on kiertue, joka kiertää nyt syksyllä kauppakeskuksia ympäri suomen. Olimme myös kevään kiertueella mukana, ja koska Viljami (sekä äiti) tykkäsi kovasti tapahtumasta, päätimme osallistua tälläkin kertaa. Taaperotiistain mukana pääsee tutustumaan useisiin eri brändeihin, testaamaan heidän tuotteitaan sekä osallistumaan arvontoihin. Tämän syksyn Taaperotiistai-kiertueella mukana on Hammaskeiju, Muuti, Ruokaboksi, Stella, Tarramonsteri sekä Touhula Päiväkodit. Lähes kaikki nämä brändit tuovat jollain tavalla helpotusta lapsiperheen arkeen.

Hammaskeijun täysksylitolipastillit ovat kotimaisia ja tulevat suoraan Riihimäeltä. Hammaskeijun pisteellä pääsi temppuilemaan hauskojen palikoiden päällä ja mukaan sai näytepussin. Meillä ksylitolipastillit on olleet osana rutiineja jo reilu vuoden verran, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun maistoimme Hammaskeijun pastilleja. Muuti on meille ennestään tuttu arjen helpottaja, se on luomu välipala smoothie, joka on lisäaineeton, maidoton ja gluteeniton ilman lisättyä sokeria. Muuti sujahtaa usein meidän hoitolaukkuun, kun suuntaamme kyläilemään tai vaikka kisoihin. Nopea välipala ja kaiken lisäksi vielä herkullinenkin. Muutin pisteellä pääsi värittelemään ja palkinnoksi sai oman Muutin. Pisteellä pyöri myös hauska Muuti-video.





Ruokaboksi oli minulle aivan uusi tuttavuus ja pisteellä sainkin kattavan infopaketin mikä ihme on Ruokaboksi. Se on siis yksinkertaisuudessaan laatikko, joka tuodaan kotiovelle täynnä ruokaa ja mukana on reseptit mitä laatikon antimista voi valmistaa, kuinka helppoa! Stella kotipalveluiden pisteellä saimme infoa Stellan ammattitaitoisista lastenhoitajista. Ikinä ei tiedä milloin lastenhoitajaa tarvitaan, joten Stellan kautta sellainen järjestyy nopeasti ja helposti. Tarramonsteriin  olin törmännyt aiemminkin, mutta sain kuulla ihan uusia juttuja siitä, kuten sen että voi itse räätälöidä omanlaiset tarrat joilla nimikoida esimeriksi vaatteet ja tavarat. Valittavissa on erilaisia teemoja ja tekstit saa keksiä itse. Hyödynnämme ehdottomasti Tarramonsteria sitten kun on aika nimikoida kaikki vaatteet. Pääsimme myös tutustumaan Touhula Päiväkotien periaatteisiin. Touhulan päiväkodeissa varhaiskasvatus on laadukasta, virikkeellistä ja monipuolista. Heidän pisteellä pääsi temppuilemaan erilaisilla välineillä ja palkinnoksi sai ilmapallon. Kuulin mielelläni Touhula päiväkotien toiminnasta, sillä päiväkodin aloitus on meillä varmasti vuoden sisään ajankohtaista.




Tällä kertaa Taaperotiistai tarjosi meille huikeita vinkkejä arkea helpottamaan. Oli kiva kuulla brändeistä jotka oli itselle aivan tuntemattomia. Nämä vinkit helpottavat varmasti meitä tulevaisuudessa, varsinkin sitten kun päiväkotiarki alkaa.

Käy tykkäämässä Taaperotiistai Facebook-sivusta, sieltä löydät kiertueaikataulun ja muita vinkkejä!

torstai 20. syyskuuta 2018

Lapseni ei malta pysyä paikallaan

Viljami on hyvin liikunnallinen lapsi. Hän oppi kiipeämään sohvalle ennen kuin osasi edes kävellä ja hän tykkää liikkua. Hän ei juuri koskaan kävele, vaan juoksee paikasta toiseen. Olen pitänyt tätä liikunnallisuutta vain ja ainoastaan hyvänä puolena, mutta törmäsimme tilanteeseen jossa tämä ei ollutkaan hyvä juttu.


Ilmoitin meidät aiemmin syksyllä äiti-lapsi tanssiryhmään. Ajattelin että olisi kiva saada yhteinen harrastus ja jotain ohjattua tekemistä viikkoihin. Meidän ensimmäinen tunti meni aivan plörinäksi, sillä tietenkin tuollaisessa ohjatussa toiminnassa pitää osata istua paikoillaan ja kuunnella ohjeita. Olin ehkä ajatellut, että näin pienen ei vielä tarvitse osata istua ja kuunnella mutta olin väärässä. Koko puolituntisen Viljami kiukutteli, itki, juoksi ja huusi ympäriinsä kun hän ei olisi halunnut istua ja tehdä mitään ohjattua. Osaltaan tähän vaikutti varmasti se, että olemme käyneet samassa tilassa MLL kerhossa, jossa saa juoksennella vapaasti ja rakentaa temppuradan. Viljami tiesi minkä oven takana on kaikkia välineitä, eikä voinut ymmärtää ettei niillä leikittäisi tänään.

Viljami oli nukkunut hyvin vähän sinä päivänä ja itsekin olin väsynyt - ei siis kovin hyvä yhdistelmä. Tunnin jälkeen purskahdin autossa itkuun. Minua turhautti niin paljon Viljamin käytös. En tietenkään ollut hänelle vihainen, hän oli varmasti hämillään uudesta tilanteesta. Täytyy myöntää että harkitsen kaksi kertaa menemmekö seuraavalle tunnille, mahtaako Viljami sittenkään olla valmis tällaiseen toimintaan. 

perjantai 14. syyskuuta 2018

Sopivan sitkeät fariinisokeri-cookiesit

Minun teki mieli leipoa jotain, mutta huomasin että valkoinen sokeri on vähissä. Sen sijaan kaapista löytyi fariinisokeria lähes kokonainen pussi, joten lähdin etsimään ohjetta johon ei tarvitsisi valkoista sokeria. Ensimmäisenä vastaan tuli Ruokasurffausta-blogin cookiesit ja päätin leipoa niitä. Ohje on hyvin simppeli ja raaka-aineet sellaiset että löytyy lähes aina kaapista.


Tarvitset:

4dl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1,5tl perunajauhoja
1/4tl suolaa
1/2 tl kanelia
250g fariinisokeria
170g voita
1 kananmuna
1tl vaniljasokeria
Lisäksi noin 0,5dl hienoa sokeria

  • Sulata voi.
  • Yhdistä jauhot, ruokasooda, perunajauhot, suola, kaneli ja vaniljasokeri.
  • Lisää voisulan sekaan fariinisokeri ja kananmuna. Sekoita.
  • Lisää jauhot kosteiden aineiden sekaan ja sekoita hyvin.
  • Laita jääkaappiin 2-3 tunniksi. Huomaa että taikinan kuuluu olla melko löysää vielä tässä vaiheessa!
  • Kun pari tuntia on kulunut, laita uuni lämpenemään 160 asteeseen.
  • Laita lautaselle hienoa sokeria.
  • Ota taikinaa noin 1 rkl ja pyörittele palloksi.
  • Pyörittele pallo sokerissa ja laita pellille.
  • Jätä kunnon välit, taikina leviää uunissa.
  • Paista ensin 8-9min. Ota pois uunista ja painele haarukalla. Paista vielä 1-2min.
  • Anna jäähtyä kunnolla ja herkuttele!


Kannattaa kokeilla! Nämä oli ehdottomasti parhaita keksejä mitä olen itse koskaan tehnyt!



tiistai 11. syyskuuta 2018

Kun postiluukusta tipahti yllättäen lähes 1000 euron lasku

Kuten varmasti tiedätte, teimme keväällä täyden remontin asunnossamme, ja sen tiimoilta rahaa kului melko reippaasti. Kuvittelimme, että kaikki laskut olisi jo maksettu, kun remontista on reilu pari kuukautta aikaa. Vaan kuinkas kävikään, postiluukusta tipahti vielä yksi lasku: 933e. 

Lasku oli sähköfirmalta, joka kävi tekemässä asunnossamme sähkötöitä. Teemu oli suullisesti sopinut työn ja tarvikkeiden hinnaksi 300-400 euroa, mutta tästä ei ikinä sovittu paperilla. Olimme osan sähkötöistä jo maksanut urakoitsijan kautta, joten olimme varautuneet maksimissaan 400 euron laskuun, niinkuin oli sovittu. Asiassa oli kuitenkin käynyt jokin sekaannus ja väärinymmärrys puolin ja toisin ja lopulta laskun summa olikin kolminkertainen kuin mihin olimme varautuneet. 


Kuinka tästä sitten selvitään?

Vaikka minä olenkin kotona, enkä siis käy töissä, on meille tai siis lähinnä Teemulle kertynyt säästöjä sen verran, että ei meidän maailma tähän kaadu. Tottakai loppuvuosi varmasti joudutaan elelemään vähän tiukemmin, jotta pystymme taas kerryttämään säästöjä ja puskuria tulevaisuuden varalle. Kyllä multa silti poru pääsi, kun ymmärsin että laskussa ei todella ole mitään virhettä, vaan se jää meidän maksettavaksi. Jollekin tuo summa voi olla pieni, mutta meidän perheessä se kyllä tuntuu toden teolla.

Mitä tästä opimme? Kaikki tarjouspyynnöt on otettava aina kirjallisena, jottei väärinymmärryksiä synny ja remonttia tehdessä budjettiin on laskettava hyvä summa yllättäville kuluille. Niitä nimittäin tuli meidänkin remontin aikana todella paljon! 

lauantai 8. syyskuuta 2018

Unikeosta tulikin aamuvirkku

Pienestä asti  Viljami on ollut hyvä nukkumaan. Tai siis tarkoitan tällä sitä, että hän on kyllä heräillyt öisin 2-20 kertaa, mutta aamuisin hän on nukkunut yleensä yhdeksään, jopa kymmeneen asti. Kesän aikana tässä on kuitenkin tapahtunut muutos, nimittäin Viljami on alkanut mennä aikaisemmin illalla nukkumaan. Ennen menimme koko perhe yhdeksän aikaan nukkumaan, nyt Viljami menee kahdeksan aikaan omaan huoneeseensa nukkumaan ja me vanhemmat sitten joskus yhdeksän-kymmenen väliin. Nukutan hänet edelleen tissillä, mutta pääsen hyvin lähtemään hänen vierestä kun hän on melkein unessa. Yöllä Viljami herää yleensä kahden aikaan ensimmäisen kerran, jolloin hän tulee meidän viereen nukkumaan. Siitä aamuun asti hän heräilee useasti tissille ja aamulla kuuden aikaan nousee ylös. Minulle tämä on tuottanut suuria haasteita, en ole ollenkaan aamuihminen. Saatan parikin tuntia vain pyöriä ja torkkua sängyssä, kun Viljami leikkii itsekseen. Vaikka menisin itse ajoissa nukkumaan yhdeksän-kymmenen aikaan, olen aamuisin todella väsynyt. Kuitenkin sitten kun saan itseni ylös sängystä, jaksan hyvin koko päivän. 

Välillä nukun päikkärit, välillä en. Tunnen toisinaan huonoa omatuntoa siitä, että olen nukkunut päikkärit. Uskon että kaikki äidit nukkuvat joskus päikkäreitä. Ja isänikin sen sanoi, minulla on sairaus johon kuuluu päiväunet, se on Narkoleptikoille täysin normaalia ja suotavaa. Täytyisi siis opetella olemaan armollisempi itselle sen suhteen. Ei joka päivä tarvitse siivota ja leipoa. Pääasia että saan ruuan pöytään ja pyykit hoidettua, se riittää.

Moneltako teillä herätään aamuisin?

tiistai 4. syyskuuta 2018

Siivousta ja leipomista -video

Latasin juuri YouTubeen uuden videon meidän viime perjantaista, kun tehtiin vähän kisavalmisteluja, eli leivottiin ja siivottiin koti viikonloppukuntoon.



lauantai 1. syyskuuta 2018

Hanskat tiskiin

Meidän piti tänään Teemun kanssa ajaa pitkästä aikaa kilpaa. Tai siis onhan Teemu päässyt tällä kaudella pari kisaa ajamaan, mutta mulla on takana vain yksi kisa, koska olen keskittynyt enemmän tekemään tulospalvelua.

Tänään kaikki näytti jo todella hyvältä, olimme käyneet torstaina testaamassa autoa ja se tuntui täydelliseltä. Pitkästä aikaa alla oli auto joka tuntui oikeasti hyvältä ja kulkuakin olisi ollut. Teemu ja hänen isäpuoli oli taas pari viikkoa painanut hommia iltamyöhään asti ja vielä eilen illalla vaihdettiin viimeisiä osia. Kori oli ostettu muutama viikko sitten ja sen piti olla käytännössä ajokunnossa, näin ei kuitenkaan ollut vaan hommaa riitti. Auto saatiin kuitenkin valmiiksi ja aamulla olimme ajoissa kisapaikalla. 

Olin starttaamassa ensimmäiseen lähtööni, mutta auto ei käynnistynyt. Yritimme vaikka ja mitä, ja auto ei startannut. Alkueräni meni, mutta minulla oli vielä mahdollisuus mennä keräilyerään, mutta autosta ei löytynyt vikaa. Kaikki mahdollinen koitettiin mitä siinä ajassa ehdittiin. Valtava pettymys niin minun, mutta ennen kaikkea Teemun ja hänen isäpuolen osalta. He ovat tehneet hirveän työn ja kaiken kukkuraksi auto meni kaupan. Emme pääse siis korjaamaan sitä markan vikaa, vaan meidän kausi taisi nyt olla siinä.


Vaikka yritän yleensä ajatella asiat positiiviselta kantilta, niin tänään ajatukset on ollut aika synkkiä. Tuleeko minun vuoroni koskaan? Kun aloitin ajamaan kilpaa, olin täysin iskän lompakon varassa ja kun kaks tytärtä ajaa, ei molemmille voi riittää autoja. Siispä olin kiitollinen niistä parista kisasta vuodessa joihin pääsin ajamaan. Teemu ja hänen isä, sekä isäpuoli on pääasiassa olleet viime vuosina ne joiden varassa mun ajaminen on ollut. Kotihoidontuella ei kilpaa ajettaisi, niinkuin olen aikaisemminkin sanonut. Nyt vaan alkaa tuntumaan siltä, että kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen näin on tarkoitettu, mun paikkani ei ole radalla. Joka kerta kynnys kasvaa suuremmaksi hypätä kilpurin rattiin. Nuorempana kun olisi ollut varaa ja intoa ajaa niin ei ehkä nyt harmittaisi niin kovasti.. Katsotaan ensi keväänä mikä on fiilis, vieläkö hyppään kilpa-auton rattiin.