keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Neuvolakuulumisia rv 33

Tänään oli pitkästä aikaa neuvolalääkärille aika, jossa tarkistettiin istukan paikkaa. Rakenneultrassa istukka tuli hieman kohdunsuun reunalle, joten silloin määrättiin kontrolliultra näille viikoille. Istukka oli siirtynyt, ja kaikki näytti muutenkin olevan kunnossa. 

Käynti oli nopea, ei juuri muuta tehty kuin ultrattiin ja katsottiin verenpaineet, niissä ei ollut mitään häikkää. Minulla on tällä hetkellä taas sokeriseuranta käynnissä, ja arvot on pysyneet toistaiseksi hyvinä. Menossa on siis raskausviikko 33, eli loppu häämöttää jo. Jännittävää ajatella, että Viljami syntyi raskausviikolla 38, eli siihen ei olisi enää pitkä aika! 

Neuvolakorttikotelo saatu Miniboon.fi

Viimeiset pari viikkoa olen ollut todella väsynyt. Olen tarvinnut päikkärit joka päivä, eikä asiaa ole helpottanut kello kuudelta heräävä taapero. En tiedä mikä Viljamin kellon käänsi, kun hän muutamana aamuna on herännyt jo kuudelta. Tänään onneksi hän malttoi nukkua jopa seitsemään asti. Liitoskivut on usein iltaisin todella kovia ja ylös nouseminen sattuu. Minulla on myös ollut vaivana kipeä selkä, joka säteilee toiseen jalkaan niin että se meinaa välillä liikkeelle lähtiessä pettää alta. Pienet jumppailut on kuitenkin helpottanut asiaa. Yöt olen saanut nukkua melko rauhassa, kerran tai kaksi täytyy käydä vessassa mutta muuten ei ole ollut ongelmia nukkua. 

Loppurutistus siis käynnissä, seuraava lääkärin aika minulla on kesäkuun alussa, silloin katsotaan vähän vauvan kokoa. Minulla on tunne ettei ole mikään pieni vauva tulossa tällä kertaa..

torstai 2. toukokuuta 2019

Missä mun nyt kuuluisi olla?

Usein vieraillessani kotipaikkakunnallani mulle iskee pieni ahdistus. Ahdistus siitä, kun törmään tuttuihin naamoihin ja mietin että missä mun nyt kuuluisi olla, ja mihin ne muut on elämässään päässyt. Monet ikäiseni ovat yliopistossa tai ammattikorkeassa ja opiskelevat itselleen ammattia ja elävät villiä opiskelijaelämää. Toisista tulee opettajia, toisista lakimiehiä ja sitten olen minä. Minä joka olen kohta kahden lapsen äiti ja pelkän lukion käynyt. Olenko minä nyt se kuuluisa "elämänkoulun käynyt kotiäiti."

Toisaalta mulle on ihan yks hailee mihin ne muut on päässeet, ja mitä kukakin pitää saavutuksena. Toisille tärkeää on korkea koulutus, mulle tärkeää on perhe. Olen aina halunnut lapsia nuorena, se on ollut minun haaveeni joka on toteutunut. Sen lisäksi meillä on kaunis koti, jossa viihdytään todella hyvin. Samalla suunnitellaan kokoajan omakotitalon ostoa vuoden päästä. Meillä on kaksi toimivaa autoa joilla pääsee liikkumaan. Ei ne ole mitään uusimpia ja kalleimpia, mutta ne on juuri meille hyviä. Me ei tarvita mitään materiaa tai koulutusta siihen, että voidaan mennä kohti meidän unelmia. Oikeastaan eletään meidän unelmaa ihan kokoajan, meillä on (minua lukuunottamatta) terve perhe, läheiset voi hyvin ja meiltä ei puutu mitään. En osaa edes haaveilla mistään työstä tai koulutuksesta juuri nyt. Haluan vain nauttia siitä, että saan viettää aikaa lasteni kanssa ja nähdä kun he kasvavat. Olen niin kiitollinen, että minulla on mahdollisuus olla kotona, eikä ole tarvinnut kiirehtiä töihin. 


Olisihan se varmasti jonkun mielestä ollut järkevää ensin opiskella itselle ammatti ja hankkia vakituinen työpaikka, jotta on sitten vakaa talous kun tehdään lapsia, mutta meidän polku meni näin ja hyvä niin. En ole missään vaiheessa katunut sitä, että olin työtön kun tulin raskaaksi, jäin minimi sairauspäivärahalle ja sen jälkeen minimi äitiyspäivärahalle. Olen silti pystynyt hoitamaan osuuteni meidän asumiskustannuksista ja osallistumaan ruokakaupassa käyntiin. 

Kymmenen vuoden päästä meidän lapset on jo pitkällä kouluelämässä, Viljami on esiteini ja minä voin vaikka silloin mennä kouluun jos siltä tuntuu, olen vasta 32 vuotias silloin. Minulla on kyllä hyvin aikaa opiskella ja tehdä töitä. Välillä täytyy muistutella näitä asioita itselleen, kun liian usein miettii että pitäisi äkkiä keksiä jokin ala mitä opiskella, jotta saisi ammatin ja vakituisen työn. Sitten muutaman vuoden päästä kun viimeistään todennäköisesti palaan työelämään, löydän varmasti jotain työtä jos opiskelu siinä kohti ei tunnu hyvältä. Varmaa on kuitenkin se, että jotain aion elämäni aikana opiskella, mutten vielä tiedä mitä. 

Polkuja on niin monta kuin on ihmisiäkin. Jokainen kulkee sen oman reittinsä, ja tekee asiat siinä järjestyksessä kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei siis verrata itseämme toisiin missään elämäntilanteessa, toivottavasti jokainen kulkee polkunsa niin että on onnellinen. <3 

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Viimeisen raskauskolmanneksen vaivoja

Viimeistä raskauskolmannesta on elelty jo muutama viikko, ja olo alkaa olla sen mukainen. Alkuraskaus ja oikeastaan lähes koko keskiraskaus meni todella kivuttomasti ja nopeasti. Säästyin pahimmilta raskausoireilta ja olen saanut vain olla ja nauttia olostani. Nyt viime viikkoina kuitenkin olo on alkanut muuttua tukalammaksi.

Viljamin raskaudessa opin tuntemaan miltä tuntuu närästys, ja se on tehnyt taas paluun. Tietyt ruoat alkaa närästämään, ja välillä on päiviä kun ei tee sen takia mieli syödä yhtään mitään, ja se oikeastaan pahentaa vain tilannetta. Aika pientä tämä kuitenkin vielä toistaiseksi on ollut. 


Päivinä jolloin olen ollut paljon liikkeessä, tunnen sen kyllä illalla ja yöllä lonkissa ja häpyliitoksessa. Kun nousee sängystä alkaa järjetön hetkellinen särky. On myös nukuttava tyyny jalkojen välissä, muuten liitoskivut on kovia. Pitkään istuminen aiheuttaa myös jonkin verran kipuja, mutta ne kuuluu tähän vaiheeseen! Viime aikoina olen myös ollut vähän väsyneempi. Olen kyllä osittain laittanut sen piikkiin, että ollaan oltu niin paljon pihalla kun on ollut kaunista ilmaa ja se vie multa ei-raskaanakin aika hyvin voimat.

Pääasiassa kuitenkin olen voinut todella hyvin! Viikot käy vähiin ja valmistelut alkaa olla hyvällä mallilla vauvaa varten. <3

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Ruokaboksi - arjen pelastaja?

Ruokaboksi saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Pari viikkoa sitten Taaperotiistaissa päästiin tutustumaan Ruokaboksiin, ja viime viikon maanantaina meille saapuikin ensimmäistä kertaa Muksuboksi kotiin. 

Ruokaboksi on ruoan kotiinkuljetuspalvelu, jossa tulee mukana reseptit ja tarvittavat raaka-aineet. Ruokaboksi tulee kerran viikossa, ja se sisältää ruoat arkipäiville ti-pe. Valittavana on erilaisia ja erikokoisia bokseja. Meille valikoitui Muksuboksi kolmella reseptillä. Saatavilla on myös neljän reseptin boksi isommalle perheelle. Jos tykkäätte kasvisruoasta tai haluatte kokeilla uutta, on tarjolla vegeboksi. Normaaliin arkiruokaan vaihtelua kaipaaville on saatavilla perinteinen ruokaboksi

Meille valikoitui muksuboksi sillä perusteella, että se sisältää ruokia jotka on yleensä lasten mieleen. Meidän boksissa oli ainekset tomaattikeittoon ja lämpimiin leipiin, savulohilaatikkoon ja tillikurkkuihin sekä jauhelihakastikkeeseen rakettispagetilla. Nämä on kaikki sellaisia ruokia mitä meillä on syöty ennenkin, ja tiesin esimerkiksi spagetin olevan Viljamin herkkua. 


Tomaattikeitto valmistettiin säilyketomaateista, ja jännityksellä odotin miltä se maistuu, sillä yleensä teen tomaattikeiton tuoreista tomaateista. Yllättävän herkullista siitä tuli näinkin, ja aikaa ei mennyt kovinkaan kauaa. Aineksista tuli iso kattilallinen keittoa, joten sitä syötiin useampana päivänä.  Kylkeen tein ohjeen mukaan lämpöiset tomaattileivät, joihin lisäsin hieman aiolia pohjalle, muuten leivät olisi olleet ehkä minun makuun hieman kuivia. Lohilaatikkoa tuli niin ikään iso määrä, joten siitä riitti meille useammalle aterialle. Laatikko oli melko sitruunaista, jättäisin itse seuraavalla kerralla sitruunan vähän vähemmälle. Sen valmistus oli helppoa ja nopeaa, ja meillä yleensä onkin kerran viikossa jokin laatikkoruoka, kun sen valmistus on niin vaivatonta. Spagetti ja jauhelihakastike on meidän perheessä suosittu ruoka, ja oli kiva testata välillä uutta reseptiä. Teen yleensä jauhelihakastikkeen esimerkiksi tomaattimurskaan, mutta tällä kertaa tomaatti jätettiin vähemmälle, ja sekaan laitettiin porkkanaa, mikä oli kivaa vaihtelua meidän normaaliin reseptiin. Söimme tätäkin ruokaa useammalla aterialla. 






Kolmen ruokalajin boksi riitti meille oikein hyvin arkiviikolle niin, että saimme siitä joka päivälle sekä lounaan että päivällisen. Teemu ei ihan joka päivä ehtinyt kotona syömään ruokaa ja Viljamin annokset on melko pieniä. 

Nyt tietysti mietitte, että mitä tämä kaikki maksaa ja kuka tästä oikeasti hyötyy? Täältä löydät kaikkien boksien hinnat ja seuraavan viikon ruokalistat. Muksuboksista on saatavilla vain yhtä kokoa, mutta voit valita joko kolme tai neljä reseptiä. Kolmella reseptillä hinta on 74e ja neljällä reseptillä 89e. Minun mielestäni ruokaboksi on hyvä sellaisille perheille, jotka ovat esimerkiksi arjessa kiireisiä, eikä ruoan suunnittelulle ja isoille kauppareissuille ole aikaa. Silloin voi olla oikeasti tarve sille, että joku tuo maanantaina kotiovelle laatikollisen ruoka-aineita ja reseptit joiden mukaan valmistaa ruoka. 

Oli kiva kokeilla ruokaboksia, mutta luulen että ainakaan tällä hetkellä meillä ei ole tällaiselle palvelulle tarvetta, eikä lompakon nyörit anna niin paljoa periksi, että voisimme tehdä kestotilauksen.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Vain äiti kelpaa öisin

Viljami on ollut viime aikoina suht hyvä nukkuja. Ehdittiin jo vähän tottumaan siihen, että hän nukkui omassa sängyssä ja heräsi enintään kolme kertaa, mutta nukahti aina pian uudelleen. Nyt olemme ottaneet  vähän takapakkia, sillä edeltävät kaksi viikkoa on ollut aika levotonta öiden osalta. 

Alusta asti minä olen ollut se, joka herää Viljamin kanssa ja nukuttaa hänet. Johtuu siis ihan täysin siitä, kun imetin niin pitkään häntä myös öisin, eikä Teemu siinä tilanteessa mitään pystynyt tekemään. Vaikken ole enää hetkeen imettänyt, silti meille on jäänyt se rutiini, että minä nousen yöllä ja käyn nukuttamassa Viljamin uudelleen. Mun on ehkä helpompi herätä öisin, koska nukahdan niin helposti takaisin. Teemu taas nukkuu niin sikeetä unta, että hän tuskin edes herää Viljamin itkuun. 


Olemme välillä koittaneet, että Teemu kävisi yöllä nukuttamassa Viljamia, mutta nyt viimeiset kaksi viikkoa Viljami on huutanut täyttä kurkkua, että "ÄITI TULE TÄNNE" ja että isi ei saa tulla hänen tykö. Mikään ei ole auttanut, Teemu on yrittänyt silitellä, mennä viereen, ottaa syliin, mutta mikään ei auta. Viljami jatkaa huutoaan niin kauan, että minä menen hänen viereen ja nukahtaa sitten hyvinkin nopeasti. 

Onko muilla kokemusta vastaavasta, eli että lapsi on tottunut toisen vanhemman läsnäoloon öisin, eikä kelpuuta toista ollenkaan. Onko tästä mitään keinoa päästä eroon, vai onko meidän nyt vain tyydyttävä tähän tilanteeseen. Eikä tässä siis muuten olisi mitään ongelmaa, mutta kesällä kun vauva syntyy, niin en välttämättä aina itse pääse Viljamin viereen, kun täytyy syöttää vauvaa. Vinkkejä?

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Kaksi päivää videolla

Kuvattiin pitkästä aikaa viime viikolla videoo, ja innostuttiin niin että siitä tulikin kahden päivän mittainen. Alla linkki videoon. Ihanaa viikon alkua! <3



keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Poimi nämä vinkit arkeesi Taaperotiistai -tapahtumasta + alekoodi

Kaupallinen yhteistyö Kids Factoryn kanssa

Päästiin Viljamin kanssa vierailemaan jo kolmatta kertaa Taaperotiistai nimisessä tapahtumassa, joka kiertää ympäri suomen kauppakeskuksia. Meidät oli kutsuttu Tampereelle Kauppakeskus Ratinaan, jossa Taaperotiistai-kiertue oli 2.4. Taaperotiistai on vaunukansan oma tapahtuma, jossa pääsee tutustumaan erilaisiin brändeihin ja samalla lapset pääsevät touhuilemaan kivoilla pisteillä. 

Valio Onni puurot on näppärissä purkeissa, ne on helppo ottaa mukaan kassiin. Ne on tehty tuoreesta kotimaisesta maidosta ja ne säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä. Viljami pääsi maistamaan persikan sekä puolukan makuista puuroa ja tykkäsi kovasti. Kesää ajatellen nämä voisi olla hyviä kisaeväitä vielä näinkin isolle lapselle!

Minisun on mukana kiertueella, ja heidän pisteellä pääsimme maistelemaan kolmea erilaista vitamiinia, pehmofanttia, jossa on Kalsium+D, pehmonalle monivitamiinia sekä D-vitamiini pehmokonnaa. Koostumus on pehmeä, kuin nallekarkissa ja Viljaminkin oli helppo pureskella näitä. Mausta kertoo varmaan se, että Viljami halusi väkisin maistaa kaikkia kolmea, vaikka kielsin, eli ilmeisesti oli hyviä! Minäkin maistoin monivitamiinia, ja täytyy myöntää, että en olisi uskonut sitä vitamiinivalmisteeksi.

taaperotiistai

taaperotiistai

Pääsimme tutustumaan myös Touhula-päiväkoteihin. Meille päiväkotijutut ei ole tällä hetkellä kovin ajankohtainen aihe, mutta silti on mielenkiintoista pysyä perillä mitä sillä suunnalla tapahtuu, koska jonain päivänä edessä on päiväkodin aloitus. Touhula-päiväkodit lupaa, että siellä liikutaan vähintään kaksi tuntia päivässä, kokoonnutaan kuukausittain vanhempainkahveille, retkeillään vastuullisesti lähiympäristössä viikoittain ja tutustutaan kirjallisuuteen päivittäin. Kuulostaa minun mielestäni aika kivalta! Touhulan pisteellä pääsi osallistumaan HopLop-lahjakortin arvontaan, ja lapsille oli temppurata.

NANA-ruokatutti oli minulle aivan uusi tuttavuus, en ollut kuullut siitä aikaisemmin. Nanatutti on siis ruokatutti, joka soveltuu useimpiin kierteellisiin juomapurkkeihin, kuten esimerkiksi yllä mainittuihin Onni puuroihin. Se on suunniteltu ja valmistettu suomessa ja käyttövalmis, eli steriloitu valmiiksi. Kuulosti todella näppärältä, ja luulenpa että sitten tämän syntyvän vauvan kanssa otetaan tällainen ruokatutti testattavaksi! Koodilla TAAPEROTIISTAI saat 20% alennusta Nanatutin verkkokaupasta. Koodi voimassa 30.4.2019 asti. 

Novelle lasten vesi oli meille jo entuudestaan tuttu, olen joskus ostanut Viljamille tällaisen juoman. Makuja on saatavilla kaksi: päärynä ja jäätelökesä, eli mansikka-vanilja. Nämä ovat hiilihapottomia, eikä sisällä lainkaan makeutusta. Pullot on näppärän kokoisia pieneen käteen ja sporttikorkki helppo käyttää. Meillä on itseasiassa tälläkin hetkellä Viljamilla yksi tällainen pullo vesipullona, koska se on niin näppärän kokoinen ja helppokäyttöinen.

Oletteko kuulleet Ruokaboksista? Jo edellisellä Taaperotiistai-kiertueella pääsin vähän tutustumaan Ruokaboksin ideologiaan, mutta se ei kuitenkaan päätynyt meillä kokeiluun asti, sillä minulla on ihan hyvin aikaa käydä ruokakaupassa ja suunnitella ateriat. Jos olisimme kiireisiä, niin silloin Ruokaboksi tulisi todella tarpeeseen. Se nimittäin tuodaan kotiovelle, ja siinä on raaka-aineet resepteineen viikon ruokiin. Valittavana on kolme erilaista boksia: original, muksuboksi ja vegeboksi. Kuulette tästä lisää vielä myöhemmin!

taaperotiistai

taaperotiistai

taaperotiistai

taaperotiistai

Taaperotiistai oli jälleen kerran ihan huippu! Löytyikö tästä jotain uusia vinkkejä teidän arkeen? Käy tykkäämässä Taaperotiistain Facebook-sivusta, sieltä näet myös kiertueaikataulun ja muun infon! 

taaperotiistai

taaperotiistai

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Pitäisi osata puhua

Meillä on Teemun kanssa hyvä ja toimiva parisuhde. Pystytään puhumaan toisillemme kaikesta, ja alusta asti ollaan pystytty olemaan oma itsemme toisen seurassa. Se oli ehkä silloin kun tapasimme, niin sen merkki että tästä voisi tulla jotain vakavampaakin, kun toisen seurassa ei tarvinnut esittää tai hävetä mitään. 

Nyt kun olemme eläneet yhden vauvavuoden, ja toinen on edessäpäin, voisin sanoa että olemme erottamattomat. Silti välillä ajaudumme tilanteeseen, jossa sisälle patoutuu miljoona asiaa jotka toisessa ärsyttää, ja lopulta ollaan siinä tilanteessa, ettemme ole viikkoon keskustelleet juuri mistään ja toisen naama ärsyttää. Lähinnä tämä koskee siis minua, minä olen se jonka sisälle nämä asiat patoutuu, ja purkautuu Teemuun sitten jonkinlaisena mykkäkouluna. Kommunikoin juuri sen verran kun on pakko, mutta yhtään enempää en kysele tai juttele. 

Otetaan esimerkki reilu viikon takaa. Haimme Viljamin mummolasta hoidosta, hän nukahti autoon ja kannoimme hänet sisälle nukkuvana, jotta hän saisi jatkaa suoraan yöunia. Jossain vaiheessa herätin hänet kun riisuin häneltä vaatteet ja Viljami tietysti alkoi huutaa aivan täyttä huutoa. Olin itse todella väsynyt, joten tilanne tuntui todella vaikealta minulle. Teemu lähti tässä vaiheessa Helmin kanssa pihalle, ja viipyi siellä pitkään. Minä itkin ja pesin hampaita, kun Viljami huusi vessan oviaukossa. En kyennyt tekemään mitään, kun olin jo niin väsynyt siihen huutoon. Odotin vain, että Teemu tulisi sisälle ja auttaisi minua nukuttamaan tai edes rauhoittamaan Viljamin. Vihdoin sain Viljamin nukahtamaan, ja Teemukin saapui sisälle. Kyyneleet väsymyksestä poskilla nukahdin. Olin Teemulle vihainen. Vihainen siitä, että hän ei ymmärtänyt tulla auttamaan minua, vaikka hän oli ajatellut niin, että hän on Helmin kanssa pois häiritsemästä, jotta minä saisin Viljamin helpommin nukahtamaan. Kun olisin ymmärtänyt avata suuni, tai vaikka laittaa viestin että tule auttamaan, oltaisiin välytty monen päivän kiukuttelulta, siis minun osaltani. Teemu parka ei tiennyt yhtään, että mistä minä olen kiukkuinen, mutta kiltisti hän joka päivä oli minulle ystävällinen ja yritti kaikkensa jotta en olisi vihainen. 


Kun useampi tällainen tapahtuma patoutuu mun sisälle, lopputulema on se, että jossain vaiheessa kaikki purkautuu ja itkien kerron näitä asioita Teemulle. Kun tarpeeksi kauan nukkuu selät vastakkain ja on ilman läheisyyttä, alkaa ahdistaa vain enemmän. Minun täytyisi oppia puhumaan asioista heti niiden tapahduttua, kertoa heti jos joku asia ärsyttää, tai jos olen väsynyt ja tarvitsen apua. Olen vain niin surkea pyytämään apua, haluan aina pärjätä omillani, typerää! 

Onko tämä tuttua, vai olenko ainoa ajatusteni kanssa? Itkiessäni näitä asioita Teemun kainalossa, mainitsin ohimennen, että olen muuten raskaana, menisiköhän sen piikkiin osa näistä ärsytyksistä ja itkuista? 

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Selvitimme tuplaratasviidakon - mitkä tuplarattaat ostimme?

Kun saimme tietää raskaudesta, olimme kahden vaiheilla vaunujen suhteen. Pohdimme, että riittäisikö yksikkövaunut seisomalaudalla, vai tarvitsemmeko tuplarattaat. Loppuvuodesta Viljami vähensi paljon päikkäreitä, eikä enää nukkunut joka päivä ulkona rattaissa, niinkuin aiemmin. Ajattelin alkuun, että kesään mennessä hän varmaan lopettaa päiväunien nukkumisen, joten sen suhteen tuplille ei olisi tarvetta. Nyt kuitenkin kun eletään jo maaliskuuta, Viljami edelleen lähes aina nukahtaa rattaisiin jos lähdemme puolen päivän aikaan lenkille, ajattelin että ehkä tuplat olisi vielä tarpeelliset. Matkustamme myös jonkin verran junalla ja bussilla, joten on hyvä että Viljamillekin on joku istumapaikka, sillä vaikka hän on reipas kävelemään, uhman iskiessä on parempi vaihtoehto laittaa hänet rattaisiin, kuin kantaa ja työntää vaunuja samalla. 

Olimme tehneet siis päätöksen siitä, että hommaamme tuplarattaat. Seuraava ongelma olikin sitten meidän pieni hissi. Asumme vanhassa kerrostalossa, 1. kerroksessa, mutta meille on silti pienet portaat, emme ole aivan maan tasalla. Hissi on äärettömän pieni. Sen oviaukko on 68,5cm, leveys sisällä 80,5cm ja syvyys 103,5cm takaseinästä oveen, mutta takaseinästä etuseinään vain 94,5cm. Halusin ehdottomasti vierekkäiset tuplarattaat, enkä sellaisia missä istuimet on päällekkäin. Tiedän, että Viljamilla menisi hermo jos joutuisi istumaan toisen istuimen alla, eikä näkisi eteenpäin. Hissin oven leveys sulki siis jo monta hyvää vaihtoehtoa pois. Vaihtoehdoksi jäi oikeastaan vain yhdet vaunut: Mountain Buggy Duet. Etsin netistä ja Lastenvaunuhullut-facebook ryhmästä näiden vaunujen mittoja, ja leveyden puolesta ei tullut mitään ongelmaa, nämä ovat nimittäin käsittääkseni kapeimmat vierekkäiset tuplarattaat markkinoilla. Valmistajan ilmoittama leveys on 63cm, ja uskoakseni se pitää aika hyvin paikkansa. Pituudeksi on ilmoitettu 114cm, mutta kun työntöaisan kääntää alas, pituus lyhenee reilusti. Lyhimmillään nämä vaunut ovat 104cm, eli aisa alas käännettynä ja eturenkaat poikittain. Vaunut mahtuvat meidän hissiin kun aisan kääntää alas, työntää ne "väärin päin", eli niin että työntöaisa on takaseinässä kiinni ja renkaat käännettynä alle. Tällöin vaunut mahtuvat hissiin juuri ja juuri, ja minä mahdun vielä viereen seisomaan. Muuta hissiin ei sitten mahdukaan. 

Vaunujen todelliset mitat pienimmillään on siis: 104cm x 63cm. 

Mountain Buggy Duet

Vielä meillä ei varsinaista käyttökokemusta vaunuista ole, siitä voin sitten kesällä kirjoittaa, kun olemme saaneet vaunut kunnolla käyttöön. Mutta juuri nyt olen todella tyytyväinen meidän valintaan. Vaunut tuntuu todella kevyiltä ja näppäriltä, kasaus on helppoa, ja kasauskoko pieni. Toki vaunujen istuimet sekä koppa on kapeita, kun kyseessä on niin kapeat rattaat, mutta Viljami on onneksi melko siro ja mahtuu oikein hyvin istumaan. Toivotaan että vauva mahtuu myös koppaan sen aikaa minkä tarvitsee. Vaihtoehtona on sitten ostaa pehmeä vaunukoppa tuon kovan tilalle, koska käsittääkseni se on hieman tilavampi.

Mountain Buggy Duet

Meidän vaunut löytyi käytettynä. Mulla oli monessa paikassa ostoilmoitus näistä, ja mulle tarjottiin sitä kautta tätä settiä. Pakettiin kuului siis rungon lisäksi kaksi istuinta, vaunukoppa, sivukori jos käytössä on vain yksi istuin, sadesuoja, hyönteisverkko ja käyttöohjeet. Kattava paketti siis, eli kaikki mitä tarvitsimme ja vähän enemmänkin. Hintaa koko setillä oli 250 euroa. Olin valmistautunut maksamaan jopa 600 euroa, mutta päästiin nyt todella halvalla. Vaunut ei toki ole enää uudenveroiset. Kuomut on hieman haalistuneet auringossa, joka on tyypillistä näille mustille kankaille, mutta mitään käyttöön vaikuttavia vikoja vaunuissa ei ole. Oon super tyytyväinen että löydettiin vaunut näin hyvissä ajoin, hyvällä hinnalla ja että ne mahtuu meidän hissiin! 

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Sisustusinspiraatio joka katosi

Monella tuntuu olevan jo kevättä rinnassa, ja jokapaikka alkaa täyttyä postauksista ja kuvista uusista keväisistä tuulista sisustuksessa. Mullakin yleensä keväisin valon lisääntyessä iskee sisustusvimma ja tekee mieli uudistaa sisustusta jotenkin. Tänä vuonna sitä ei kuitenkaan tapahtunut, ainakaan vielä. Tuntuu, että kun viime kesänä sai sisustaa ihan huolella, kun rempattiin ja muutettiin, niin nyt ei ole mitään tarvetta uudistaa. Takaraivossa on myös kokoajan ajatus siitä, että noin 1,5 vuoden päästä tämä asunto on tarkoitus laittaa myyntiin, joten mitään kovin radikaalia ei tee mieli edes tehdä.


On minulla jatkuvasti mielessä kaikenlaisia ideoita, miten täällä voisi uudistaa, mutta ne jäävät kaikki ajatuksen tasolle. Toki yksi tekijä on tässä raha, kun vauvan tulon myötä on kaikkea muutakin paljon tärkeämpää osteltavaa. Sisustusjutut jäävät kyllä totaalisesti kakkoseksi siinä suhteessa. Mutta edes pieniä juttuja ei tee mieli tehdä, vaikka yleensä mulla on jatkuvasti jotain uudistettavaa. Meillä ei ole täällä tauluja eikä hyllyjä juurikaan seinillä, Viljamin huone on odottanut uusia verhoja jo kesästä asti ja olohuoneen verhotkin tarvitsisi uudistaa, mutta ei vaan jaka. Ëhkä se inspiraatio sieltä vielä jonain päivänä palailee.

Onko teihin iskenyt jo keväinen sisustusvimma?

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Lapseni haluaa nukahtaa kainaloon

Olen puhunut täällä paljonkin meidän nukkumisjärjestelyistä. Nythän tilanne on se, että suurimmaksi osaksi Viljami nukkuu omassa sängyssään. Toisinaan kun hän yöllä herää, otamme hänet viereen, mutta on myös paljon öitä kun hän nukkuu heräämättä omassa sängyssään.

Yli 1,5 vuotta minä hoidin lähes poikkeuksetta nukutuksen ja yöt, koska imetin. Mun oli helppo nukuttaa Viljami aina tissille. Kun saimme kuulla tästä raskaudesta, totesimme että asiaan on tultava muutos, koska vauvan synnyttyä minä en ole aina valmiudessa nukuttamaan Viljamia, kun toivottavasti imetän vauvaa. Nukutus tällä hetkellä tapahtuu niin, että makaan Viljamin vieressä ja pidän häntä kainalossa. Yleensä luemme ensin kirjaa, sitten laulan pari laulua ja lopulta silittelen hetken ja Viljami nukahtaa. Tähän menee yleensä 30-45min. Teemu on nyt muutamia kertoja koittanut nukuttaa Viljamin, ja se on mennyt ihan hyvin. Toki Viljami itkee hieman enemmän kuin normaalisti, mutta nukutus on silti tapahtunut todella nopeasti. En siis usko sen olevan mikään ongelma sitten kesällä.


Toisinaan on sellaisia iltoja, kun Viljamille riittää että istun sängyn jalkopäädyssä, välillä täytyy olla tiukasti kainalossa ja hän pitää tissistä kiinni, ilmeisesti saa siitä edelleen jotain turvaa. Tiedän että joidenkin mielestä tämä on outoa, että lapsi nukutetaan näin, mutta mä oon oikeastaan vaan todella onnellinen siitä, että saan nukuttaa poikani näin. Olla läsnä, antaa läheisyyttä, jota hän selvästi kaipaa. Tulee vielä se päivä, kun äiti ei enää saa tulla viereen illalla, nautin tästä vielä kun voin!

Kuinka teillä nukutaan?

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Narkoleptikko auton ratissa

Sain Narkolepsia-diagnoosin alaikäisenä, mulla ei siis silloin ollut vielä ajokorttia. Mopokortti mulla taisi olla, mutta jouduin käymään hereilläpysymistestissä, jossa varmistettiin että vireystilani ja lääkitys on kunnossa, jotta sain pitää kortin. Läpäisin testin, joka muuten on mun mielestä aika raju jopa terveelle ihmiselle. En muista montako tuntia tämä kesti, mutta istuin pimeässä huoneessa aina 45min kerrallaan ja tuijotin seinässä olevaa punaista pistettä. Testien välissä ei saanut nukkua tai levätä, eikä käydä ulkona. Kun täysi-ikäisyys lähestyi, tottakai mua jännitti että kuinka tulen pysymään auton ratissa hereillä, kun kyydissä ollessa nukahdin lähes poikkeuksetta. Se ensimmäinen kesä kun kortin sain, meni muutenkin vähän niin ja näin. Tein päivät töitä ja yöt ajelin kylillä. Energiajuomaa kului todella paljon, mutta kertaakaan ei ollut läheltä piti tilanteita. 


Mä uskallan väittää, että Narkoleptikko auton ratissa on jopa turvallisempi yhtälö, kuin terve väsynyt aikuinen. Ainakin omalta osaltani osaan hyvin tunnistaa väsymyksen merkit, koska olen joutunut niin monta vuotta kärsimään siitä väsymyksestä, mikä ei terveelle ihmiselle ole normaalia. Tiedostan sen, että jos yö on mennyt huonosti, ei ehkä kannata lähteä auton rattiin ollenkaan. Jos edellinen päivä on ollut raskas, tuskin jaksan seuraavana päivänä ajaa pitkää matkaa autolla. Tällä hetkellä pisin matka mitä kuljen, on Tampere-Turku ehkä kerran kuussa. Talvella oon pyrkinyt kulkemaan tuon matkan junalla. Olen muutamia kertoja joutunut pysähtymään levähdyspaikalle joko kävelemään, tai lepuuttamaan silmiä ehkä viideksi minuutiksi, mutta olen tehnyt sen aina hyvissä ajoin, ennen kuin väsymys iskee päälle. Yleensä se on vähän yli puolimatkassa, kun alkaa tuntua siltä että ajo puuduttaa, ja silloin ei auta kuin pysähtyä. Musta tuntuu, että terveenä sitä vain jatkaisi matkaa ja ajattelisi, että enää alle puolet matkasta jäljellä, kyllähän sen nyt jaksaa ajaa ja sitten saattaa nukahtaa rattiin. Mä taas ajattelen niin, että on pysähdyttävä heti kun vähänkään siltä tuntuu.

Kuinka hyvin sä tunnistat väsymyksen merkit? Joudutko usein pysähtymään, jotta välttäisit rattiin nukahtamisen?

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Rakenneultra

Meillä oli eilen kauan odotettu rakenneultra. Aika oli vasta iltapäivällä, joten päivä tuntui super pitkältä, kun jännitti niin kovasti. Viljami meni isovanhemmilleen hoitoon, ja me suunnattiin Teemun kanssa kohti Terveystaloa. Päästiin sisään etuajassa, ja aloitettiin samantien ultraamaan. Kätilö tutki tarkasti kaikki rakenteet, ja niissä ei ollut mitään poikkeavaa. Vauva näytti siis täysin terveeltä, kaikki oli niinkuin pitääkin. Istukan paikka täytyy vielä myöhemmillä viikoilla tarkistaa, koska se saattaa hiukan olla kohdunsuun päällä. Mutta se selviää sitten myöhemmin, että onko se väistynyt. Helpotus oli suuri, kun kaikki oli muuten niinkuin pitääkin. 


Viljamista emme saaneet rakenneultrassa tietää sukupuolta, vaan kävimme myöhemmin vielä yksityisellä ultrassa, jossa selvisi sukupuoli. Tästä ei ollut oikeastaan epäilystäkään ultraajan mielestä, että kumpi sieltä on tulossa. Minullahan oli todella vahva olo tytöstä, sillä kaikki oireet on olleet niin erilaisia kuin Viljamista. Teemu taas oli sitä mieltä, että poika ja hänen perustelu oli se, että pakko olla erimieltä minun kanssa. :D Ja niinhän siinä kävi, että Teemun veikkaus osui oikeaan ja selkeä poika siellä näkyi, ei voinut kuulemma erehtyä. Teemuhan oli tästä ikionnellinen jo senkin takia, että hän oli oikeassa, mutta mut valtasi ehkä pienoinen pettymys. Pääasiahan oli tietysti, että siellä on terve vauva, mutta olin niin valmistautunut tyttöön. Tosin tänään tilanne on jo toinen ja oon niin fiiliksissä, että meille tulee toinen poika, pikkuveli. <3 Kuinkahan pulassa sitä on sitten kahden pojan kanssa, jos tästä vauvasta tulee yhtä vauhdikas kuin Viljamista. Sitä odotellessa!


maanantai 25. helmikuuta 2019

Mitä hankintoja olemme tehneet vauvaa varten rv 22 + arvonta

Raskaus on edennyt jo yli puolivälin, joten ajattelin että on oiva aika käydä läpi mitä meillä on hommattuna vauvaa varten. Meillä on joitain juttuja Viljamin jäljiltä valmiina, mutta esimerkiksi ihan pieniä vauvan vaatteita ei juurikaan jemmassa ole. 

Alkuraskaudessa tietysti vähän teki mieli fiilistellä tulevaa vauvaa, ja muutamat neutraalit vaattet oli ostettava. Mun vanhempien lähellä on Polarn O. Pyretin outlet, josta löytyi todella edullisesti ihana jumpsuit, body ja pipo. Facebookin kirppikseltä löytyi pari bodyä lisää sekä yöpuku. Nyt kun kyseessä on toinen lapsi, tietää jo mitkä asiat pienissä vaatteissa on tärkeitä juttuja. Meillä tykättiin kietaisubodeista, joissa on nepparit ja yöpuvuista joissa on joko nepparit tai vetoketju ja sen saa myös jalkopäästä auki, jolloin ei tarvitse riisua koko yöpukua vaipanvaihtoa varten. Viljamin jäljiltä on muun muassa villasukkia, pipoja ja isompia vaatteita. Myös turvakaukalossa riittää vielä käyttöikää, eli sekin pääsee käyttöön. Turvakaukaloon meillä on ihana Baby's Onlyn kaukalopussi sitten viileämmille keleille.


Sain yhteistyössä Raskauskeijulta uuden ihanan vauvakirjan Pieni ja Täydellinen. Kirja on visuaalisesti todella kaunis, vaaleansävyinen ja sen on kuvittanut Maiju Emilia Photography. Kirjassa on ensin muutamia sivuja raskausajalle. Siellä on vinkkejä esimerkiksi mitä pakata sairaalakassiin ja to-do lista raskausajalle. Kuville on varattu kivasti tilaa ja kirjassa on esimerkiksi vieraskirja-aukeama ristiäisiä varten. Vaikka vauvavuodelle on varattu eniten sivuja, löytyy myös sivuja joka vuodelle kouluikään asti, mikä on aivan mahtavaa!


Ostoslistalla ennen vauvan syntymää meillä on isoimpana hankintana tuplarattaat, jotka ajateltiin hommata käytettynä. Ensisänky vauvalle, mieluiten pyörillä liikkuva niin siinä on kiva nukkua päikkäreitä ja siirrellä ympäri asuntoa. Matkarattaat, joihin saa turvakaukalon kiinni. Se helpottaa esimerkiksi kauppareissuja ja autoon siirtymistä, sillä meillä on aika pitkä matka parkkipaikalle. Lisää vaatteita. Olen päättänyt, että saan ostaa vauvan vaatteita vasta rakenneultran jälkeen, jos siellä on kaikki hyvin ja mahdollisesti sukupuolikin selviää. Onneksi rakenneultra on jo huomenna, niin pääsee tästä jännityksestä. Harsoja, tuttipulloja, rintapumppu ja muuta pientä täytyy myös ostella, mutta niillä ei nyt vielä ole niin kiire.

@aitionvahanvasynyt-Instagramissa on käynnissä arvonta, jossa palkintona Raskauskeijun Pieni ja Täydellinen-vauvakirja, joka on muuten oiva lahja esimerkiksi odottavalle äidille! 

perjantai 22. helmikuuta 2019

Meidän yhteisöllinen Pirkkala

Teemu on asunut koko lapsuutensa Pirkkalassa. Pari vuotta hän vietti mun kanssa muualla, mutta 2016 hän sai houkuteltua minutkin tänne, enkä kadu hetkeäkään. Täällä on kaikki palvelut lähellä ja Tampereen keskustaan pääsee vartissa. 

Se mikä erityisesti Pirkkalassa on ihanaa, on yhteisöllisyys. Sen sain huomata taas eilen, kun  Facebookin Positiivinen Pirkkala-ryhmässä ilmoitettiin 8-vuotiaan pojan olevan kateissa. Teemu ilmoitti mulle, että tällainen ilmoitus on tehty kolme minuuttia sitten, ja lähes samantien oltiin pukemassa ulkovaatteita päälle ja lähdössä rantaan kävelemään ja katselemaan näkyisikö mitään. Rannassa meitä vastaan tuli ilmeisesti äiti ja muutama lapsi, jotka ilmoitti että täällä on poika kateissa. He olivat jo ehtineet kävellä pienen matkan. Seurasin aktiivisesti tätä Facebookin ilmoitusta, ja kymmenet ihmiset ilmoittivat lähtevänsä etsimään joko kävellen tai autolla. Tuikituntemattomat ihmiset oli aidosti huolissaan tästä pienestä pojasta. 

Tarina sai onneksi onnellisen lopun ja pian ryhmään ilmoitettiin, että poika olikin kaverinsa luona, huh! Mutta mulle jäi niin hyvä mieli tästä koko jutusta sen suhteen, että niin moni oli valmis auttamaan. Joskus sitä voi olla itse se huolestunut äiti joka ei tiedä missä lapsensa menee. On hyvä tietää, että täällä oikeasti välitetään. <3 


tiistai 19. helmikuuta 2019

Kuinka sujui kerhon aloitus ja mitä hankintoja teimme + arvonta

Viljami aloitti nyt helmikuussa avoimen varhaiskasvatuksen kerhossa, jota on kaksi kertaa viikossa kolme tuntia. Alunperinhän Viljamin oli tarkoitus mennä päiväkotiin nyt kevään aikana, mutta koska saan jatkaa kotona oloa uuden vauvan myötä, ei päiväkodille ole nyt tarvetta. Ajateltiin kuitenkin että kerho voisi olla Viljamille sopiva paikka opetella vuorovaikutusta ja itsenäistä toimimista, ilman äitiä. Kuusi tuntia viikossa tuntuu sopivalta ajalta nyt tällä hetkellä. 

Kerhon aloitus tuli aika äkkiä, sillä vajaan viikon varoitusajalla Viljami sitten aloitti kerhon.  Kävimme tutustumassa avoimessa perhekerhossa vähän paikkoihin ja ohjaajiin, ja viime viikon keskiviikkona oli sitten ensimmäinen kerhopäivä. Ensimmäinen kerhopäivä olikin hieman spesiaali, sillä oli läheisen päivä ja monella lapsella oli mukana isovanhempia, mutta minä olin tällä kertaa Viljamin mukana. Meillä oli oikein hauskat muutama tunti, kun askartelimme ja leikimme sekä joimme pullakahvit. Torstaina koitti sitten ensimmäinen varsinainen kerhopäivä, kun Viljami jäi yksin kerhoon. Hän ei edes huomannut kun lähdin, ja kuulemma ensimmäinen kerhopäivä oli sujunut hyvin. Viljami ei ehtinyt ikävöidä ja oli hienosti leikkinyt muiden kanssa. Viljami on kyllä sosiaalinen, eikä vierasta juurikaan, eli sen suhteen mua ei jännittänyt jättää häntä kerhoon.

slipstop

Jouduimme tekemään muutamia hankintoja pikaisesti ennen kerhon aloitusta. Kävin ostamassa Viljamille Skip Hopin ihanan ketturepun sekä Viljamin itse valitseman auto-pillipullon, sillä kerhossa syödään omia eväitä ja Viljamilla ei ollut hyvää pulloa. Sain myös yhteistyönä Slipstop-tossut Viljamille. Slipstop-tossuja löytyy sekä lapsille, että aikuisillekin. Niitä voi käyttää kerhossa, altaalla, rannalla, meressä, veneessä, surffilaudalla, kotona, kylpyhuoneessa, koulussa ja monessa muussa paikassa. Ne on todella ohuet ja mukavat jalassa ja pohja on todella pitävä. Meille valikoitui Topgun Jr-tossut koossa 24-26. Viljamin jalka on noin 14,5cm. Kasvunvaraa tossuihin ei kannata juurikaan ottaa, sillä muuten niihin kompastuu helposti ja ne ei ole niin mukavat jalassa.

slipstop

slipstop

Nyt kannattaa kurkata Slipstop-verkkokauppa ja sen jälkeen suunnata @aitionvahanvasynyt Instagramiin, sillä siellä on käynnissä arvonta, jonka palkintona on vapaavalintaiset Slipstop-tossut.


tiistai 12. helmikuuta 2019

Raskauden puoliväli ja ensimmäinen säikähdys

Olen moneen kertaan tämän raskauden aikana sanonut, että on ollut helppoa eikä ole ollut mitään tuntemuksia että edes olisin raskaana. Nyt menossa on raskausviikko 20, ja todellisuus iski vasten kasvoja. Torstai-aamuna huomasin vuotavani hieman verta. Soitin neuvolaan ja sieltä käskettiin seurailemaan tilannetta. Perjantainakin verta tuli hieman, mutta lauantaina ei enää. Huh, selvittiin säikähdyksellä. Tuli sunnuntai, taas verta. Tälläkertaa paljon enemmän kuin aiemmin ja ihan kirkasta. Paniikki. Nyt ei ole kaikki hyvin. Mulle tuli kuvaus asiakas, hoidin sen ja soitin päivystykseen, josta ohjattiin soittamaan raskauspäivystykseen. Soitin, mutta koska viikkoja on vasta näin vähän, ei asialle mitään pystyttäisi tekemään. Jatkoin siis kotona tilanteen seurailua. Kokoajan takaraivossa ajatus, että nyt ei ole kaikki hyvin. Maanantai-aamuna yritin soittaa neuvolaan, mutta puhelinaika oli peruttu. Iltapäivällä oli toinen puhelintunti, joten soitin ja sainkin ajan lääkärille, jotta pääsisin selvittämään mistä vuoto johtuu. Näillä viikoilla verenvuoto on ihan normaalia, syitä voi olla monia. Silti pelotti todella paljon. Yritin tunnustella illalla liikkeitä, mutta niitä ei juurikaan tuntunut.


Sain ajan lääkärille tiistai-päivälle, siellä tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin. Mitään varsinaista syytä verenvuodolle ei löytynyt. Istukka oli hieman kohdunsuun päällä, eli mahdollisesti vuoto saattoi johtua siitä. Pelästyttiin kyllä ihan toden teolla. Muistan että Viljamistakin vuosin hieman näillä viikoilla verta, mutta sitä tuli silloin paljon vähemmän. Parin viikon päästä meillä on rakenneultra ja päästään näkemään että kaikki on kunnossa ja tutkimaan istukan paikkaa vähän tarkemmin. Nyt kuitenkin kaikki vaikuttaisi olevan hyvin ja vatsassa möyrii aktiivinen vauva! <3

perjantai 1. helmikuuta 2019

Niin hyvä laivareissu että kamera pysyi repussa

Niin, otsikko sen varmasti jo kertoo aika pitkälti. Eli oltiin maanantai-tiistai laivalla mun äidin ja Viljamin kanssa. Lähdettiin illalla Turusta Viking Gracella, joka kävi Tukholmassa pyörähtämässä ja takaisin Turussa oltiin tiistai-iltana. Matkattiin maanantaina iltapäivällä Turkuun ja oltiin hetki mun vanhempien luona. Siitä lähdettiin sitten bussilla satamaa kohti. Kuinka kätevää, että heiltä pääsee suoraan yhdellä bussilla satamaan! Laivassa veimme tavarat hyttiin ja kiertelimme hetken aikaa. Söimme myös vähän iltapalaa. Viljami oli ihan rättiväsynyt, ja kävimme pyytämässä hänelle matkasängyn, jonne hän nukahti minuutissa.

Aamulla herättiin kahdeksan maissa ja suunnattiin aamupalalle. Paras osuus laivalla käymisessä on buffetti eikö vain? Aamupala oli maittava, ja Viljamikin löysi mieluista syötävää. Päivä kului leikkipaikalla leikkiessä ja muuten vaan istuskellessa. Käytiin myös pelaamassa bingoa ja tietysti vähän Tax Freessa kiertelemässä. Vältyttiin onneksi heräteostoksilta, eikä karkkiakaan tullut ostettua kuin yhdet pienet jutut. Viljami sai muistoksi reissusta Ryhmä Hau Vainu-pehmolelun, koska  kun hän näki korin jossa pehmolelut oli, hän hoki vain "voooi, söpöö, vooooi". Tiedättehän, kun on pakko vaan antaa periksi ja ostaa se pieni pehmolelu. Ja toisaalta, jää siitä kiva muisto ensimmäisestä yön yli laivareissusta.



Yksi päivän kohokohta oli myös Ville Vikingin tapaaminen. Se oli järjestetty niin, että paikalla oli kuvaaja, joka nappasi vuoron perään kaikista halukkaista kuvia Ville Vikingin kainalossa. Viljami juoksi tietysti heti halaamaan ja silittelemään Ville Vikingiä, eikä olisi millään malttanut odottaa omaa kuvausvuoroaan. Olin hieman pettynyt, että tapaaminen oli kovin nopeasti ohi, ja siinä pääasia oli se kuvaaminen. Kuvia sai sitten ostaa myöhemmin. Viljamista tulikin todella hyviä kuvia, ja yksi kuva lähti meidän matkaan. 


Kaiken kaikkiaan laivareissu oli todella kiva ja onnistunut. Viljami viihtyi hyvin leikkipaikoilla ja malttoi välillä istuskella ravintoloissakin. Vatsakin tuli täyteen Buffetissa. Ja tosiaan reissu oli sen verran hyvä, että kamera pysyi koko reissun ajan hytissä, joten postauksen kuvat otettu puhelimella. Kannattaa muuten pistää mun instagram @aitionvahanvasynyt seurantaan, koska sinne päivittelen päivittäin vaikka blogi ei niin usein päivitykään. 

torstai 24. tammikuuta 2019

Kolmen päivän painajainen

Meillä on sairasteltu koko tämä viikko. Olimme Viljamin kanssa viikonlopun Turussa, ja kun tulimme sunnuntai-iltana kotiin menimme normaalisti nukkumaan. Pari tuntia nukuttuamme Viljami alkoi kuulostaa siltä, kuin hän ei saisi happea ja yski limaista yskää. Hetken kesti tätä, kunnes hän oksensi limaa ulos. Ajattelin että ehkä se meni sillä ohi, kun sai sen liman ulos. Otin Viljamin viereeni nukkumaan ja viiden aikaan heräsin siihen, kun Viljami alkoi taas oksentaa. Vaihdoin lakanat ja sen jälkeen Viljamia ei enää väsyttänytkään, joten aloitimme aamun jo silloin. Ruoka Viljamille ei maistunut, ja sen mitä hän sai syötyä oksensi välittömästi pihalle. Ensimmäisenä keräsin kaikki matot ja ylimääräiset tekstiilit pois ja annoin leikkiä vain leluilla jotka olisi helppo puhdistaa. Aika hyvin kuitenkin onnistuttiin säästymään suurimmilta vahingoilta. Ainoastaan sohva oli hankalampi puhdistaa, mutta onneksi anopilta löytyi tekstiilipesuri meille lainaan. Viljami oksensi viimeisen kerran aamupäivällä, ja illalla hän olikin jo ihan pirteä oma itsensä. Hänen tauti kesti siis käytännössä 12 tuntia.


Tiistai meillä meni ihan kivasti, mutta mulla oli vähän ihmeellinen olo. Turvotti kauheasti ja oli vähän tukala olo. Ajattelin sen kuitenkin johtuvan raskaudesta. Illalla kun makoilimme sängyssä katsomassa telkkaria, oli mun vuoro juosta oksentamaan. Ja sitä kestikin sitten koko yön, aivan taukoamatta. Nukuin yhteensä ehkä tunnin koko yönä, ja aamulla olo oli todella heikko. Teemu kävi aamulla hakemassa kaupasta vähän juotavaa ja syötävää mulle ja oli lähdössä talliin. Hän kuitenkin totesi ovella, että taitaa sittenkin jäädä kotiin, vatsaa vääntää. Ja ei mennyt kauaa kun oli Teemun vuoro oksentaa. Mä en ollut enää hetkeen oksentanut, mutta olo oli silti tosi heikko. Maattiin koko päivä sängyssä ja sohvalla. Ei olla kertaakaan yhdessä olomme aikana oltu niin kipeitä. Eilen illalla olo alkoi jo olla parempi molemmilla ja viime yön jälkeen mun olo on täysin terve. Ainoastaan jokaista lihasta kolottaa, mutta ruoka maistuu ja on jaksanut touhuta kaikenlaista.

Täytyy kyllä antaa Viljamille ekstrapisteet siitä, että vaikka eilisen päivän me vaan Teemun kanssa maattiin, hän jaksoi leikkiä itsekseen ja katseli meidän kainalossa piirrettyjä menettämättä hermojaan.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Annetaanhan lasten olla lapsia

Viljami on nyt hieman reilu kaksi vuotias. Huomaan vaativani häneltä jo todella paljon asioita. Pitäisi osata syödä itse, pukea, siivota lelut, riisua vaatteet, käydä potalla ja mitä kaikkea vielä lisäksi. Vaikka hän on niin pieni vielä! Miksi ihmeessä me vaaditaan lapsilta niin paljon jo näin pienenä. He ehtivät kyllä oppimaan nämä kaikki asiat ajan kanssa pikkuhiljaa. Tottakai helpottaa paljon elämää kun lapsi osaa tehdä asioita itsenäisesti, mutta kaiken oppimisen pitäisi minun mielestäni tulla sitä kautta, että lapsi oma-aloitteisesti harjoittelee näitä, eikä niin että vanhempana yritän jatkuvasti opettamalla opettaa. Tottakai näytän esimerkkiä ja kannustan, mutta ei niin, että sävy on vaativa. Ei lapsen tarvitse osata 2-vuotiaana laskea, lukea, laulaa kymmentä eri laulua, pukea itsenäisesti ja olla täysin ilman vaippoja. Kyllä se oppii ne asiat sitten kun sen aika on. Tiedän että on paljon poikkeuksia, toiset on todella taitavia jo pienenä, toiset oppii hitaampaa. Kouluaikana lähes kaikki on  samalla viivalla. Kaikki osaavat pukea, riisua, laskea ja lukea; sitten kun sen aika oikeasti on! 


Nyt aion keskittyä entistä enemmän siihen, että Viljami saa oikeasti olla pieni ja avuton. Hän on kyllä oikeasti todella omatoiminen, hän osaa siivota lelut, harjoittelee pukemista, riisuu sujuvasti, kerää lelut, auttaa kotitöissä. Mutta en aio enää vaatia häneltä niin paljoa, ennemminkin kannustan uusiin juttuihin. 


lauantai 12. tammikuuta 2019

Viljamin päiväkodin aloitus

Kuten aiemmin täällä kerroin, meidän oli tarkoitus laittaa Viljami päiväkotiin nyt alkuvuodesta ja saimmekin hänelle päiväkotipaikan. Olin kuitenkin juuri hetkeä aiemmin saanut tiedon raskaudesta, joten teimme päätöksen ettei Viljamin ole nyt järkeä aloittaa päiväkotia. En näe mitään järkeä siinä että olen itse kotona ja Viljami olisi päivät hoidossa. Toki jotain osa-aikaista hoitoa olisi voinut miettiä, mutta meillä on Pirkkalassa niin hyvin tarjolla kerhotoimintaa, että laitoimme sinne hakemuksen.


Ajatuksena on että Viljami olisi kerhossa kaksi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Tämä on varmasti nyt hyvä vaihtoehto jos vain meille sieltä paikka löytyy. Viljami pääsee vähän leikkimään muiden lasten kanssa ja minä saan tehdä omia juttujani sen hetken. Tarjolla oli myös kolme kertaa viikossa kolme tuntia, mutta reissaamme sen verran usein Turkuun, että ajattelin olevan helpompi sumplia aina reissut kun kerho on vain kaksi kertaa viikossa. Innolla odotan että Viljami pääsisi aloittamaan kerhon, tiedän jo nyt että hän nauttisi siitä kovasti. Hän ei ujostele ihmisiä ja jää aina innolla leikkimään muiden kanssa, joten uskoisin kerhon aloituksen sujuvan melko helposti. Toki eihän sitä koskaan tiedä jos se onkin täysi katastrofi, mutta ainakin olen positiivisella mielellä toistaiseksi!

maanantai 7. tammikuuta 2019

Ensimmäinen raskauskolmannes

Nyt kun ensimmäinen raskauskolmannes on takana, ja päähän on pikkuhiljaa alkanut muodostua ajatus siitä, että meille ihan oikeasti tulee vauva, ja että se vauva kasvaa tällä hetkellä minun vatsassa katsotaan vähän millainen tämä ensimmäinen raskauskolmannes on oikein ollut.

Aika pian plussattuani olin todella väsynyt. Meni muutama viikko kun en päivisin saanut mitään aikaiseksi. Makasin lattialla leikkimässä Viljamin kanssa ja nukuin aina kun oli mahdollista. Tässä vaiheessa salasimme vielä raskauden kaikilta ja kukaan ei oikeastaan ihmetellyt väsymystäni. Sehän on mulle ihan normaalia elämää, mutta silti tuo väsymys oli ihan omaa luokkaansa. Noihin aikoihin koin hieman etovaa oloa, eikä ruoka tahtonut maistua. Ainoa mikä upposi oli raikkaat hedelmät ja mehukeitot. Lämmintä ruokaa ei tehnyt mieli ollenkaan. Oksentanut en kuitenkaan kertaakaan, toisin kuin Viljamista. Hänestä oksensin aina autossa ja välillä muutenkin pitkin päivää. 


Mun kasvot räjähti taas ihan totaalisesti, samoin Viljamin aikana. Kasvot on täynnä kipeitä näppylöitä ja näihinhän ei tietenkään auta oikein mikään. Nyt pikkuhiljaa mun iho on alkanut rauhoittua, toivon että se ei tästä nyt enää mene pahemmaksi. Muuten tämä alkuraskaus on ollut todella oireeton. Pientä vihlomista ja nipistelyä vatsassa, ei sen kummempaa. Olenkin vähän kauhuissani, että kuinka vaikea loppuraskaudesta tulee jos nyt pääsen näin helpolla. Mielummin ottaisin ne vaivat tähän alkuun, kuin sitten kesähelteille ison mahan kanssa. 

Kaiken kaikkiaan alkuraskaus on mennyt helposti ja ilman suurempia vaivoja. Vatsa ei vielä juurikaan ole pyöristynyt, mulla on tota ylimääräistä sen verran omasta takaa, että hetki varmasti taas odotellaan ennen kuin raskaus alkaa näkyä ulospäin (muutenkin kun siis räjähtäneen ihon takia). Nyt on käynnissä raskausviikko 15 ja huomenna tiedossa olisi sokerirasituskoe, kun Viljamista mulle napsahti raskausajan diabetes silloin puolivälin tienoilla.