keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Rakenneultra

Meillä oli eilen kauan odotettu rakenneultra. Aika oli vasta iltapäivällä, joten päivä tuntui super pitkältä, kun jännitti niin kovasti. Viljami meni isovanhemmilleen hoitoon, ja me suunnattiin Teemun kanssa kohti Terveystaloa. Päästiin sisään etuajassa, ja aloitettiin samantien ultraamaan. Kätilö tutki tarkasti kaikki rakenteet, ja niissä ei ollut mitään poikkeavaa. Vauva näytti siis täysin terveeltä, kaikki oli niinkuin pitääkin. Istukan paikka täytyy vielä myöhemmillä viikoilla tarkistaa, koska se saattaa hiukan olla kohdunsuun päällä. Mutta se selviää sitten myöhemmin, että onko se väistynyt. Helpotus oli suuri, kun kaikki oli muuten niinkuin pitääkin. 


Viljamista emme saaneet rakenneultrassa tietää sukupuolta, vaan kävimme myöhemmin vielä yksityisellä ultrassa, jossa selvisi sukupuoli. Tästä ei ollut oikeastaan epäilystäkään ultraajan mielestä, että kumpi sieltä on tulossa. Minullahan oli todella vahva olo tytöstä, sillä kaikki oireet on olleet niin erilaisia kuin Viljamista. Teemu taas oli sitä mieltä, että poika ja hänen perustelu oli se, että pakko olla erimieltä minun kanssa. :D Ja niinhän siinä kävi, että Teemun veikkaus osui oikeaan ja selkeä poika siellä näkyi, ei voinut kuulemma erehtyä. Teemuhan oli tästä ikionnellinen jo senkin takia, että hän oli oikeassa, mutta mut valtasi ehkä pienoinen pettymys. Pääasiahan oli tietysti, että siellä on terve vauva, mutta olin niin valmistautunut tyttöön. Tosin tänään tilanne on jo toinen ja oon niin fiiliksissä, että meille tulee toinen poika, pikkuveli. <3 Kuinkahan pulassa sitä on sitten kahden pojan kanssa, jos tästä vauvasta tulee yhtä vauhdikas kuin Viljamista. Sitä odotellessa!


maanantai 25. helmikuuta 2019

Mitä hankintoja olemme tehneet vauvaa varten rv 22 + arvonta

Raskaus on edennyt jo yli puolivälin, joten ajattelin että on oiva aika käydä läpi mitä meillä on hommattuna vauvaa varten. Meillä on joitain juttuja Viljamin jäljiltä valmiina, mutta esimerkiksi ihan pieniä vauvan vaatteita ei juurikaan jemmassa ole. 

Alkuraskaudessa tietysti vähän teki mieli fiilistellä tulevaa vauvaa, ja muutamat neutraalit vaattet oli ostettava. Mun vanhempien lähellä on Polarn O. Pyretin outlet, josta löytyi todella edullisesti ihana jumpsuit, body ja pipo. Facebookin kirppikseltä löytyi pari bodyä lisää sekä yöpuku. Nyt kun kyseessä on toinen lapsi, tietää jo mitkä asiat pienissä vaatteissa on tärkeitä juttuja. Meillä tykättiin kietaisubodeista, joissa on nepparit ja yöpuvuista joissa on joko nepparit tai vetoketju ja sen saa myös jalkopäästä auki, jolloin ei tarvitse riisua koko yöpukua vaipanvaihtoa varten. Viljamin jäljiltä on muun muassa villasukkia, pipoja ja isompia vaatteita. Myös turvakaukalossa riittää vielä käyttöikää, eli sekin pääsee käyttöön. Turvakaukaloon meillä on ihana Baby's Onlyn kaukalopussi sitten viileämmille keleille.


Sain yhteistyössä Raskauskeijulta uuden ihanan vauvakirjan Pieni ja Täydellinen. Kirja on visuaalisesti todella kaunis, vaaleansävyinen ja sen on kuvittanut Maiju Emilia Photography. Kirjassa on ensin muutamia sivuja raskausajalle. Siellä on vinkkejä esimerkiksi mitä pakata sairaalakassiin ja to-do lista raskausajalle. Kuville on varattu kivasti tilaa ja kirjassa on esimerkiksi vieraskirja-aukeama ristiäisiä varten. Vaikka vauvavuodelle on varattu eniten sivuja, löytyy myös sivuja joka vuodelle kouluikään asti, mikä on aivan mahtavaa!


Ostoslistalla ennen vauvan syntymää meillä on isoimpana hankintana tuplarattaat, jotka ajateltiin hommata käytettynä. Ensisänky vauvalle, mieluiten pyörillä liikkuva niin siinä on kiva nukkua päikkäreitä ja siirrellä ympäri asuntoa. Matkarattaat, joihin saa turvakaukalon kiinni. Se helpottaa esimerkiksi kauppareissuja ja autoon siirtymistä, sillä meillä on aika pitkä matka parkkipaikalle. Lisää vaatteita. Olen päättänyt, että saan ostaa vauvan vaatteita vasta rakenneultran jälkeen, jos siellä on kaikki hyvin ja mahdollisesti sukupuolikin selviää. Onneksi rakenneultra on jo huomenna, niin pääsee tästä jännityksestä. Harsoja, tuttipulloja, rintapumppu ja muuta pientä täytyy myös ostella, mutta niillä ei nyt vielä ole niin kiire.

@aitionvahanvasynyt-Instagramissa on käynnissä arvonta, jossa palkintona Raskauskeijun Pieni ja Täydellinen-vauvakirja, joka on muuten oiva lahja esimerkiksi odottavalle äidille! 

perjantai 22. helmikuuta 2019

Meidän yhteisöllinen Pirkkala

Teemu on asunut koko lapsuutensa Pirkkalassa. Pari vuotta hän vietti mun kanssa muualla, mutta 2016 hän sai houkuteltua minutkin tänne, enkä kadu hetkeäkään. Täällä on kaikki palvelut lähellä ja Tampereen keskustaan pääsee vartissa. 

Se mikä erityisesti Pirkkalassa on ihanaa, on yhteisöllisyys. Sen sain huomata taas eilen, kun  Facebookin Positiivinen Pirkkala-ryhmässä ilmoitettiin 8-vuotiaan pojan olevan kateissa. Teemu ilmoitti mulle, että tällainen ilmoitus on tehty kolme minuuttia sitten, ja lähes samantien oltiin pukemassa ulkovaatteita päälle ja lähdössä rantaan kävelemään ja katselemaan näkyisikö mitään. Rannassa meitä vastaan tuli ilmeisesti äiti ja muutama lapsi, jotka ilmoitti että täällä on poika kateissa. He olivat jo ehtineet kävellä pienen matkan. Seurasin aktiivisesti tätä Facebookin ilmoitusta, ja kymmenet ihmiset ilmoittivat lähtevänsä etsimään joko kävellen tai autolla. Tuikituntemattomat ihmiset oli aidosti huolissaan tästä pienestä pojasta. 

Tarina sai onneksi onnellisen lopun ja pian ryhmään ilmoitettiin, että poika olikin kaverinsa luona, huh! Mutta mulle jäi niin hyvä mieli tästä koko jutusta sen suhteen, että niin moni oli valmis auttamaan. Joskus sitä voi olla itse se huolestunut äiti joka ei tiedä missä lapsensa menee. On hyvä tietää, että täällä oikeasti välitetään. <3 


tiistai 19. helmikuuta 2019

Kuinka sujui kerhon aloitus ja mitä hankintoja teimme + arvonta

Viljami aloitti nyt helmikuussa avoimen varhaiskasvatuksen kerhossa, jota on kaksi kertaa viikossa kolme tuntia. Alunperinhän Viljamin oli tarkoitus mennä päiväkotiin nyt kevään aikana, mutta koska saan jatkaa kotona oloa uuden vauvan myötä, ei päiväkodille ole nyt tarvetta. Ajateltiin kuitenkin että kerho voisi olla Viljamille sopiva paikka opetella vuorovaikutusta ja itsenäistä toimimista, ilman äitiä. Kuusi tuntia viikossa tuntuu sopivalta ajalta nyt tällä hetkellä. 

Kerhon aloitus tuli aika äkkiä, sillä vajaan viikon varoitusajalla Viljami sitten aloitti kerhon.  Kävimme tutustumassa avoimessa perhekerhossa vähän paikkoihin ja ohjaajiin, ja viime viikon keskiviikkona oli sitten ensimmäinen kerhopäivä. Ensimmäinen kerhopäivä olikin hieman spesiaali, sillä oli läheisen päivä ja monella lapsella oli mukana isovanhempia, mutta minä olin tällä kertaa Viljamin mukana. Meillä oli oikein hauskat muutama tunti, kun askartelimme ja leikimme sekä joimme pullakahvit. Torstaina koitti sitten ensimmäinen varsinainen kerhopäivä, kun Viljami jäi yksin kerhoon. Hän ei edes huomannut kun lähdin, ja kuulemma ensimmäinen kerhopäivä oli sujunut hyvin. Viljami ei ehtinyt ikävöidä ja oli hienosti leikkinyt muiden kanssa. Viljami on kyllä sosiaalinen, eikä vierasta juurikaan, eli sen suhteen mua ei jännittänyt jättää häntä kerhoon.

slipstop

Jouduimme tekemään muutamia hankintoja pikaisesti ennen kerhon aloitusta. Kävin ostamassa Viljamille Skip Hopin ihanan ketturepun sekä Viljamin itse valitseman auto-pillipullon, sillä kerhossa syödään omia eväitä ja Viljamilla ei ollut hyvää pulloa. Sain myös yhteistyönä Slipstop-tossut Viljamille. Slipstop-tossuja löytyy sekä lapsille, että aikuisillekin. Niitä voi käyttää kerhossa, altaalla, rannalla, meressä, veneessä, surffilaudalla, kotona, kylpyhuoneessa, koulussa ja monessa muussa paikassa. Ne on todella ohuet ja mukavat jalassa ja pohja on todella pitävä. Meille valikoitui Topgun Jr-tossut koossa 24-26. Viljamin jalka on noin 14,5cm. Kasvunvaraa tossuihin ei kannata juurikaan ottaa, sillä muuten niihin kompastuu helposti ja ne ei ole niin mukavat jalassa.

slipstop

slipstop

Nyt kannattaa kurkata Slipstop-verkkokauppa ja sen jälkeen suunnata @aitionvahanvasynyt Instagramiin, sillä siellä on käynnissä arvonta, jonka palkintona on vapaavalintaiset Slipstop-tossut.


tiistai 12. helmikuuta 2019

Raskauden puoliväli ja ensimmäinen säikähdys

Olen moneen kertaan tämän raskauden aikana sanonut, että on ollut helppoa eikä ole ollut mitään tuntemuksia että edes olisin raskaana. Nyt menossa on raskausviikko 20, ja todellisuus iski vasten kasvoja. Torstai-aamuna huomasin vuotavani hieman verta. Soitin neuvolaan ja sieltä käskettiin seurailemaan tilannetta. Perjantainakin verta tuli hieman, mutta lauantaina ei enää. Huh, selvittiin säikähdyksellä. Tuli sunnuntai, taas verta. Tälläkertaa paljon enemmän kuin aiemmin ja ihan kirkasta. Paniikki. Nyt ei ole kaikki hyvin. Mulle tuli kuvaus asiakas, hoidin sen ja soitin päivystykseen, josta ohjattiin soittamaan raskauspäivystykseen. Soitin, mutta koska viikkoja on vasta näin vähän, ei asialle mitään pystyttäisi tekemään. Jatkoin siis kotona tilanteen seurailua. Kokoajan takaraivossa ajatus, että nyt ei ole kaikki hyvin. Maanantai-aamuna yritin soittaa neuvolaan, mutta puhelinaika oli peruttu. Iltapäivällä oli toinen puhelintunti, joten soitin ja sainkin ajan lääkärille, jotta pääsisin selvittämään mistä vuoto johtuu. Näillä viikoilla verenvuoto on ihan normaalia, syitä voi olla monia. Silti pelotti todella paljon. Yritin tunnustella illalla liikkeitä, mutta niitä ei juurikaan tuntunut.


Sain ajan lääkärille tiistai-päivälle, siellä tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin. Mitään varsinaista syytä verenvuodolle ei löytynyt. Istukka oli hieman kohdunsuun päällä, eli mahdollisesti vuoto saattoi johtua siitä. Pelästyttiin kyllä ihan toden teolla. Muistan että Viljamistakin vuosin hieman näillä viikoilla verta, mutta sitä tuli silloin paljon vähemmän. Parin viikon päästä meillä on rakenneultra ja päästään näkemään että kaikki on kunnossa ja tutkimaan istukan paikkaa vähän tarkemmin. Nyt kuitenkin kaikki vaikuttaisi olevan hyvin ja vatsassa möyrii aktiivinen vauva! <3

perjantai 1. helmikuuta 2019

Niin hyvä laivareissu että kamera pysyi repussa

Niin, otsikko sen varmasti jo kertoo aika pitkälti. Eli oltiin maanantai-tiistai laivalla mun äidin ja Viljamin kanssa. Lähdettiin illalla Turusta Viking Gracella, joka kävi Tukholmassa pyörähtämässä ja takaisin Turussa oltiin tiistai-iltana. Matkattiin maanantaina iltapäivällä Turkuun ja oltiin hetki mun vanhempien luona. Siitä lähdettiin sitten bussilla satamaa kohti. Kuinka kätevää, että heiltä pääsee suoraan yhdellä bussilla satamaan! Laivassa veimme tavarat hyttiin ja kiertelimme hetken aikaa. Söimme myös vähän iltapalaa. Viljami oli ihan rättiväsynyt, ja kävimme pyytämässä hänelle matkasängyn, jonne hän nukahti minuutissa.

Aamulla herättiin kahdeksan maissa ja suunnattiin aamupalalle. Paras osuus laivalla käymisessä on buffetti eikö vain? Aamupala oli maittava, ja Viljamikin löysi mieluista syötävää. Päivä kului leikkipaikalla leikkiessä ja muuten vaan istuskellessa. Käytiin myös pelaamassa bingoa ja tietysti vähän Tax Freessa kiertelemässä. Vältyttiin onneksi heräteostoksilta, eikä karkkiakaan tullut ostettua kuin yhdet pienet jutut. Viljami sai muistoksi reissusta Ryhmä Hau Vainu-pehmolelun, koska  kun hän näki korin jossa pehmolelut oli, hän hoki vain "voooi, söpöö, vooooi". Tiedättehän, kun on pakko vaan antaa periksi ja ostaa se pieni pehmolelu. Ja toisaalta, jää siitä kiva muisto ensimmäisestä yön yli laivareissusta.



Yksi päivän kohokohta oli myös Ville Vikingin tapaaminen. Se oli järjestetty niin, että paikalla oli kuvaaja, joka nappasi vuoron perään kaikista halukkaista kuvia Ville Vikingin kainalossa. Viljami juoksi tietysti heti halaamaan ja silittelemään Ville Vikingiä, eikä olisi millään malttanut odottaa omaa kuvausvuoroaan. Olin hieman pettynyt, että tapaaminen oli kovin nopeasti ohi, ja siinä pääasia oli se kuvaaminen. Kuvia sai sitten ostaa myöhemmin. Viljamista tulikin todella hyviä kuvia, ja yksi kuva lähti meidän matkaan. 


Kaiken kaikkiaan laivareissu oli todella kiva ja onnistunut. Viljami viihtyi hyvin leikkipaikoilla ja malttoi välillä istuskella ravintoloissakin. Vatsakin tuli täyteen Buffetissa. Ja tosiaan reissu oli sen verran hyvä, että kamera pysyi koko reissun ajan hytissä, joten postauksen kuvat otettu puhelimella. Kannattaa muuten pistää mun instagram @aitionvahanvasynyt seurantaan, koska sinne päivittelen päivittäin vaikka blogi ei niin usein päivitykään.