tiistai 26. maaliskuuta 2019

Selvitimme tuplaratasviidakon - mitkä tuplarattaat ostimme?

Kun saimme tietää raskaudesta, olimme kahden vaiheilla vaunujen suhteen. Pohdimme, että riittäisikö yksikkövaunut seisomalaudalla, vai tarvitsemmeko tuplarattaat. Loppuvuodesta Viljami vähensi paljon päikkäreitä, eikä enää nukkunut joka päivä ulkona rattaissa, niinkuin aiemmin. Ajattelin alkuun, että kesään mennessä hän varmaan lopettaa päiväunien nukkumisen, joten sen suhteen tuplille ei olisi tarvetta. Nyt kuitenkin kun eletään jo maaliskuuta, Viljami edelleen lähes aina nukahtaa rattaisiin jos lähdemme puolen päivän aikaan lenkille, ajattelin että ehkä tuplat olisi vielä tarpeelliset. Matkustamme myös jonkin verran junalla ja bussilla, joten on hyvä että Viljamillekin on joku istumapaikka, sillä vaikka hän on reipas kävelemään, uhman iskiessä on parempi vaihtoehto laittaa hänet rattaisiin, kuin kantaa ja työntää vaunuja samalla. 

Olimme tehneet siis päätöksen siitä, että hommaamme tuplarattaat. Seuraava ongelma olikin sitten meidän pieni hissi. Asumme vanhassa kerrostalossa, 1. kerroksessa, mutta meille on silti pienet portaat, emme ole aivan maan tasalla. Hissi on äärettömän pieni. Sen oviaukko on 68,5cm, leveys sisällä 80,5cm ja syvyys 103,5cm takaseinästä oveen, mutta takaseinästä etuseinään vain 94,5cm. Halusin ehdottomasti vierekkäiset tuplarattaat, enkä sellaisia missä istuimet on päällekkäin. Tiedän, että Viljamilla menisi hermo jos joutuisi istumaan toisen istuimen alla, eikä näkisi eteenpäin. Hissin oven leveys sulki siis jo monta hyvää vaihtoehtoa pois. Vaihtoehdoksi jäi oikeastaan vain yhdet vaunut: Mountain Buggy Duet. Etsin netistä ja Lastenvaunuhullut-facebook ryhmästä näiden vaunujen mittoja, ja leveyden puolesta ei tullut mitään ongelmaa, nämä ovat nimittäin käsittääkseni kapeimmat vierekkäiset tuplarattaat markkinoilla. Valmistajan ilmoittama leveys on 63cm, ja uskoakseni se pitää aika hyvin paikkansa. Pituudeksi on ilmoitettu 114cm, mutta kun työntöaisan kääntää alas, pituus lyhenee reilusti. Lyhimmillään nämä vaunut ovat 104cm, eli aisa alas käännettynä ja eturenkaat poikittain. Vaunut mahtuvat meidän hissiin kun aisan kääntää alas, työntää ne "väärin päin", eli niin että työntöaisa on takaseinässä kiinni ja renkaat käännettynä alle. Tällöin vaunut mahtuvat hissiin juuri ja juuri, ja minä mahdun vielä viereen seisomaan. Muuta hissiin ei sitten mahdukaan. 

Vaunujen todelliset mitat pienimmillään on siis: 104cm x 63cm. 

Mountain Buggy Duet

Vielä meillä ei varsinaista käyttökokemusta vaunuista ole, siitä voin sitten kesällä kirjoittaa, kun olemme saaneet vaunut kunnolla käyttöön. Mutta juuri nyt olen todella tyytyväinen meidän valintaan. Vaunut tuntuu todella kevyiltä ja näppäriltä, kasaus on helppoa, ja kasauskoko pieni. Toki vaunujen istuimet sekä koppa on kapeita, kun kyseessä on niin kapeat rattaat, mutta Viljami on onneksi melko siro ja mahtuu oikein hyvin istumaan. Toivotaan että vauva mahtuu myös koppaan sen aikaa minkä tarvitsee. Vaihtoehtona on sitten ostaa pehmeä vaunukoppa tuon kovan tilalle, koska käsittääkseni se on hieman tilavampi.

Mountain Buggy Duet

Meidän vaunut löytyi käytettynä. Mulla oli monessa paikassa ostoilmoitus näistä, ja mulle tarjottiin sitä kautta tätä settiä. Pakettiin kuului siis rungon lisäksi kaksi istuinta, vaunukoppa, sivukori jos käytössä on vain yksi istuin, sadesuoja, hyönteisverkko ja käyttöohjeet. Kattava paketti siis, eli kaikki mitä tarvitsimme ja vähän enemmänkin. Hintaa koko setillä oli 250 euroa. Olin valmistautunut maksamaan jopa 600 euroa, mutta päästiin nyt todella halvalla. Vaunut ei toki ole enää uudenveroiset. Kuomut on hieman haalistuneet auringossa, joka on tyypillistä näille mustille kankaille, mutta mitään käyttöön vaikuttavia vikoja vaunuissa ei ole. Oon super tyytyväinen että löydettiin vaunut näin hyvissä ajoin, hyvällä hinnalla ja että ne mahtuu meidän hissiin! 

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Sisustusinspiraatio joka katosi

Monella tuntuu olevan jo kevättä rinnassa, ja jokapaikka alkaa täyttyä postauksista ja kuvista uusista keväisistä tuulista sisustuksessa. Mullakin yleensä keväisin valon lisääntyessä iskee sisustusvimma ja tekee mieli uudistaa sisustusta jotenkin. Tänä vuonna sitä ei kuitenkaan tapahtunut, ainakaan vielä. Tuntuu, että kun viime kesänä sai sisustaa ihan huolella, kun rempattiin ja muutettiin, niin nyt ei ole mitään tarvetta uudistaa. Takaraivossa on myös kokoajan ajatus siitä, että noin 1,5 vuoden päästä tämä asunto on tarkoitus laittaa myyntiin, joten mitään kovin radikaalia ei tee mieli edes tehdä.


On minulla jatkuvasti mielessä kaikenlaisia ideoita, miten täällä voisi uudistaa, mutta ne jäävät kaikki ajatuksen tasolle. Toki yksi tekijä on tässä raha, kun vauvan tulon myötä on kaikkea muutakin paljon tärkeämpää osteltavaa. Sisustusjutut jäävät kyllä totaalisesti kakkoseksi siinä suhteessa. Mutta edes pieniä juttuja ei tee mieli tehdä, vaikka yleensä mulla on jatkuvasti jotain uudistettavaa. Meillä ei ole täällä tauluja eikä hyllyjä juurikaan seinillä, Viljamin huone on odottanut uusia verhoja jo kesästä asti ja olohuoneen verhotkin tarvitsisi uudistaa, mutta ei vaan jaka. Ëhkä se inspiraatio sieltä vielä jonain päivänä palailee.

Onko teihin iskenyt jo keväinen sisustusvimma?

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Lapseni haluaa nukahtaa kainaloon

Olen puhunut täällä paljonkin meidän nukkumisjärjestelyistä. Nythän tilanne on se, että suurimmaksi osaksi Viljami nukkuu omassa sängyssään. Toisinaan kun hän yöllä herää, otamme hänet viereen, mutta on myös paljon öitä kun hän nukkuu heräämättä omassa sängyssään.

Yli 1,5 vuotta minä hoidin lähes poikkeuksetta nukutuksen ja yöt, koska imetin. Mun oli helppo nukuttaa Viljami aina tissille. Kun saimme kuulla tästä raskaudesta, totesimme että asiaan on tultava muutos, koska vauvan synnyttyä minä en ole aina valmiudessa nukuttamaan Viljamia, kun toivottavasti imetän vauvaa. Nukutus tällä hetkellä tapahtuu niin, että makaan Viljamin vieressä ja pidän häntä kainalossa. Yleensä luemme ensin kirjaa, sitten laulan pari laulua ja lopulta silittelen hetken ja Viljami nukahtaa. Tähän menee yleensä 30-45min. Teemu on nyt muutamia kertoja koittanut nukuttaa Viljamin, ja se on mennyt ihan hyvin. Toki Viljami itkee hieman enemmän kuin normaalisti, mutta nukutus on silti tapahtunut todella nopeasti. En siis usko sen olevan mikään ongelma sitten kesällä.


Toisinaan on sellaisia iltoja, kun Viljamille riittää että istun sängyn jalkopäädyssä, välillä täytyy olla tiukasti kainalossa ja hän pitää tissistä kiinni, ilmeisesti saa siitä edelleen jotain turvaa. Tiedän että joidenkin mielestä tämä on outoa, että lapsi nukutetaan näin, mutta mä oon oikeastaan vaan todella onnellinen siitä, että saan nukuttaa poikani näin. Olla läsnä, antaa läheisyyttä, jota hän selvästi kaipaa. Tulee vielä se päivä, kun äiti ei enää saa tulla viereen illalla, nautin tästä vielä kun voin!

Kuinka teillä nukutaan?

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Narkoleptikko auton ratissa

Sain Narkolepsia-diagnoosin alaikäisenä, mulla ei siis silloin ollut vielä ajokorttia. Mopokortti mulla taisi olla, mutta jouduin käymään hereilläpysymistestissä, jossa varmistettiin että vireystilani ja lääkitys on kunnossa, jotta sain pitää kortin. Läpäisin testin, joka muuten on mun mielestä aika raju jopa terveelle ihmiselle. En muista montako tuntia tämä kesti, mutta istuin pimeässä huoneessa aina 45min kerrallaan ja tuijotin seinässä olevaa punaista pistettä. Testien välissä ei saanut nukkua tai levätä, eikä käydä ulkona. Kun täysi-ikäisyys lähestyi, tottakai mua jännitti että kuinka tulen pysymään auton ratissa hereillä, kun kyydissä ollessa nukahdin lähes poikkeuksetta. Se ensimmäinen kesä kun kortin sain, meni muutenkin vähän niin ja näin. Tein päivät töitä ja yöt ajelin kylillä. Energiajuomaa kului todella paljon, mutta kertaakaan ei ollut läheltä piti tilanteita. 


Mä uskallan väittää, että Narkoleptikko auton ratissa on jopa turvallisempi yhtälö, kuin terve väsynyt aikuinen. Ainakin omalta osaltani osaan hyvin tunnistaa väsymyksen merkit, koska olen joutunut niin monta vuotta kärsimään siitä väsymyksestä, mikä ei terveelle ihmiselle ole normaalia. Tiedostan sen, että jos yö on mennyt huonosti, ei ehkä kannata lähteä auton rattiin ollenkaan. Jos edellinen päivä on ollut raskas, tuskin jaksan seuraavana päivänä ajaa pitkää matkaa autolla. Tällä hetkellä pisin matka mitä kuljen, on Tampere-Turku ehkä kerran kuussa. Talvella oon pyrkinyt kulkemaan tuon matkan junalla. Olen muutamia kertoja joutunut pysähtymään levähdyspaikalle joko kävelemään, tai lepuuttamaan silmiä ehkä viideksi minuutiksi, mutta olen tehnyt sen aina hyvissä ajoin, ennen kuin väsymys iskee päälle. Yleensä se on vähän yli puolimatkassa, kun alkaa tuntua siltä että ajo puuduttaa, ja silloin ei auta kuin pysähtyä. Musta tuntuu, että terveenä sitä vain jatkaisi matkaa ja ajattelisi, että enää alle puolet matkasta jäljellä, kyllähän sen nyt jaksaa ajaa ja sitten saattaa nukahtaa rattiin. Mä taas ajattelen niin, että on pysähdyttävä heti kun vähänkään siltä tuntuu.

Kuinka hyvin sä tunnistat väsymyksen merkit? Joudutko usein pysähtymään, jotta välttäisit rattiin nukahtamisen?